Pyryn mejä-harjoitukset 24.5.2009

Maanantai 25.5.2009 klo 18.51 - Marja j

Metsästyskoirien jäljestämisharjoituksen pöytäkirja

Luokka AVO

Koepaikka: Joenpenkan kennelin lähimaasto, Ala-Temmes, Liminka

Järjestäjä: Joenpenkan Kennel

Koiran rotu: karkeakarvainen mäyräkoira, uros

Koiran nimi: Joenpenkan Aito-Artturi "Pyry"

Syntymäaika: 29.6.2007

Omistaja: Marja Junttila ja Hannu Pietiläinen

Koiran ohjaaja: Hannu Pietiläinen

Tuomari: Hannu Pietiläinen

Koetoimitsija. Hannu Pietiläinen

Jäljentekijä: Hannu Pietiläinen

Maasto-opas: Hannu Pietiläinen

Keittiövastaava: Marja Junttila

Jälki tehty: 23.5. klo 20.30

Jäljestys alkoi: 24.5. 16.00

Jäljen ikä: 19 tuntia

Jäljen pituus: 250 metriä

Jäljestysaika: 20 minuuttia

Harjoitusselostus: Koiralle osoitetaan lähtömakaus, jonka se merkkaa nopeasti ja aloittaa jäljestyksen. Ensimmäisellä osuudella pari nopeaa tarkastusta, mutta palataan jäljelle. Ensimmäinen kulmaus merkataan ja ohitetaan nopeasti ja toinen osuus jälkivarmaa työskentelyä. Toisella kulmauksella hakukierros ja etsintää, mutta jälki löytyy pienen ohjauksen avulla. Kolmas osuus suoraviivaista jäljestystä, jota ainoastaan kuollut fasaani hieman häiritsee. Kolmas kulmaus selvitetään vasta hakukierroksen jälkeen. Viimeinen suora osuus kulkee tien ja ojan yli kaadolle. Tiellä jälki on hukassa, koska autolla on ajettu jäljen yli useita kertoja. Osoitettuna jäljestys jatkuu kaadolle, jossa kauriin sorkka nuuhkitaan tarkasti. Harjoitusjäljen ylimääräinen kulmaus oli tarpeen, koska kulmatyöskentelyä on syytä harjoitella enemmän. Nuori koira tarvitsee vielä harjoitusta, vaikka kokonaisuutena työskentely oli lupaavaa.

Harjoitussuorituksen arvostelu: Palkintoa ei anneta, koska kyseessä on harjoitusjälki, mutta koira saa roppakaupalla kehuja, pusuja ja rapsutuksia!

Tuomarille/koiran ohjaajalle/koetoimitsijalle/jäljentekijälle/maasto-oppaalle tarjotaan pullakahvit!

Hyvä Pyry, tästä on mukava jatkaa!

Superviikonloppu

Tiistai 19.5.2009 klo 20.23 - Marja J

Viime viikonloppu oli kiireinen, sillä Joenpenkan E-pennut muuttivat omiin koteihinsa. Tiistaina kävimme viisikon kanssa toistamiseen eläinlääkäriasema Akuutissa Oulussa näyttämässä korvalehtien näppylöitä. Saimme mukaan lääkeliuosta siveltäväksi korvalehtiin ja näppylät olivatkin häipyneet kun pentuja tultiin hakemaan.

Samalla todettiin, että poikien kivekset olivat nyt oikeilla paikoillaan. Pentuetarkastuksessahan kaikilla kolmella löytyi vain toinen kives. Pennut saivat myös hyvää harjoitusta automatkailuun, sillä Eetillä, Elmolla ja Ellalla oli edessään useiden tuntien matka omaan kotiin. Molemmilla automatkoilla pennut olivat ihan rauhassa, eivätkä muutenkaan hätkähtäneet vieraita ääniä ja meteliä. Akuutissa häkillinen pieniä karkkarin alkuja herätti ihastusta ja moni kävikin tutkailemassa söpöjä pentuja.

Ensimmäisenä omaan kotiinsa Alajärvelle lähti tietenkin Ehtivä-Elmo, jota myös kotona tullaan kutsumaan Elmoksi. Elmo tapasi kotiväkensä Satun ja Villen nyt ensimmäistä kertaa.

Perjantaiksi olin kutsunut kennelneuvojan tutustumiskäynnille Joenpenkalle. Kennelneuvoja Tiina Ahokas tarkasti koirien kunnon ja hoidon, koirien tilat ja tarhat sekä penikoimistilat ja pentutilat. Lisäksi käytiin läpi vesi, valaistus, ruuan valmistus ja säilytys, tunnistusmerkinnät, eläinlääkäriasiat, paperit ja sopimukset sekä rokotukset ja madotukset ja koirien ulkoiluttaminen. Mitään huomauttamista ei ollut ja varsinkin isokokoinen aidattu piha-alue ja koirien vapaa kulku ulos sai kiitosta.

Perjantai-iltana Hannulla oli MÄAJ-koetoimitsijakurssi Liminka-Temmes Metsästysyhdistyksen kämpällä ja minä olin lupautunut kurssin kahvittajaksi.

Lauantaina pentujen luovutus alkoi jo heti aamuyhdeksältä, kun Pauliina ja Kari tulivat hakemaan sijoitustyttö Emmaa omaan kotiin Liminkaan. On tosi hyvä juttu, että Emma asuu näin lähellä! Emman jälkeen kotiinsa Ivaloon lähti Ella eli nykyiseltä kutsumanimeltään Nelli, kun Riikka tuli äitinsä ja tyttärensä kanssa häntä hakemaan. Noran edesmenneen Vero-isän kotikennelistä Könkäänvaarasta olikin jo kyselty tytöstä! Lauantai-illan viimeinen lähtijä oli Emppu, joka lähti Eskon mukana Ouluun  Kuivasjärvelle.

Nyt oli vain Eeti jäljellä ja pidinkin pojalle seuraa viimeisenä yönä ja nukuin Eetin vieressä keittiön lattialla. Eeti-poika muutti viimeisenä omaan kotiin Saarijärvelle, kun Toni tuli Sarin veljen kanssa poikaa hakemaan sunnuntaina aamupäivällä.

Elmon lähdön jälkeen pennut olivat iltaisin ruvenneet vinkumaan ihmisten perään, vaikka aikaisemmin olivat nukahtaneet hiljaa ihan itsekseen keittiön pentutiloissa. Pennut osasivat jo vaatia huomiota - Eetikin haukkui, jos syliin ei heti päässyt! Viimeisenä viikkona nämä ihanat pallerot olivat muuttuneet kaameiksi riiviöiksi! Kilvan ne roikkuivat suihkuverhossa, kaivelivat lattiakaivon kannet irti, riekkuivat luutussa ja peuhasivat pissaisissa sanomalehdissä. Varpaat järsittiin ja lahkeissa roikuttiin - ja voi sitä pissarallia! Mutta kyllä ne sitten osasivat olla ihania, kun tulivat pusuttelemaan ja nukahtivat kainaloon!

Pennut saivat virallisten asiakirjojen lisäksi mukaansa pentupaketit kahdesta eri koiranruokafirmasta, tuttua penturuokaa, erilaisia esitteitä ja tiivistetyt pentuohjeet (kotisivuiltahan löytyy laaja versio), alennuskupongin Mustiin ja Mirriin, pannat, koirankakkapussit, karva-alustat, pehmolelut, purulelut ja Joenpenkan-kassin. Jo aikaisemmin uudet omistajat olivat saaneet Suomen Mäyräkoiraliiton "Apua - minulla on mäyräkoira"-infokansion. Lisäksi maksetaan tämän vuoden jäsenyys Suomen Mäyräkoiraliitossa ja ensimmäinen näyttelyilmoittautuminen. Olemme myös luvanneet esittää kasvatteja näyttelyssä.

Vain Ella muutti nimensä Nelliksi - kaikki muut pennut pitivät "työnimensä". Pentuja oli odotettu kauan ja hartaasti ja niiden pentuelämää oli seurattu tiiviisti. Ensimmäiset yhteydenotot tulivat jo viime syksynä ja yhdessä nykyisten omistajien kanssa jännitimme astutusta, ultrausta, synnytystä ja seurasimme pentujen kasvua ja kehitystä.

Nyt olo on hieman haikea ja väsynyt, mutta todella onnellinen, sillä Noran ja Güntherin pennut ovat saaneet tosi hyvät kodit ja mukavat perheet!

Jokainen pentu saa omat sivunsa, jonne laittelen pikapuoliin  kuvia ja tarinaa pentujen kotiutumisesta.

Joenpenkan väki toivottaa Elmolle, Empulle, Eetille, Emmalle ja Nellille sekä heidän perheilleen onnellista yhteistä taivalta!

Noran poika Mauri kävi kylässä

Lauantai 9.5.2009 klo 23.02 - Marja J

Noran ja Pipon Mauri-poika (Joenpenkan Arvo-Aapeli) Tupoksesta kävi kylässä, kun isäntäväki Tiina ja Sami kävivät katsomassa Noran uusia pentuja. Kylläpä Maurista oli tullut komea poika! Mauri on tosi hyvässä kunnossa ja sutjakka.

Mauri oli talvella paljon Samin kanssa hiihtolenkeillä ja muutenkaan ei virta kuulemma pojasta lopu. Mauri on taas aloittanut jalkapallokauden ja seuraa ilmeisesti Nora-mamman jälkiä taitavana kuonopallon pelaajana.

Mauri on myös innokas metsällä ja osakin jo sujahtaa vikkelästi ahtaisiinkin koloihin. Vielä Mauri ei kuitenkaan ole päässyt tosi toimiin luolametsästyksessä, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule, kun Sami on niin innokkaasti viemässä Mauria metsälle. Ajohommiakin poika on aloitellut.

Tiina on itse trimmannut Maurin ja poika näyttääkin tosi hyvältä. Mauri ei oikein tykkää nyppimisestä, eikä myöskään kynsien leikkaamisesta - ikävä kyllä tässäkin mallia on otettu Nora-mammasta...

Mauri odotteli autossa, kun pennut katsastettiin, mutta lopuksi poika pääsi tekemään tuttavuutta Pyry-veljen kanssa. Pienoinen uhittelu ja kuloheinän potkiminen alkoi molemmilla pojilla heti. Pyry on olevinaan tosi kova kundi, eikä Maurikaan kuulemma pelkää isompiaan. Mutta epäilenpä, että pojat olisivat lopuilta saattaneet viihtyä hyvinkin yhdessä, kunhan olisivat tutustuneet toisiinsa paremmin.

Hyvää jatkoa ja mukavaa kesää Maurille sekä Tiinalle ja Samille!

Lisää kuvia Maurista löytyy täältä: