Pohjoisimmat peltopyyt

Keskiviikko 26.11.2008 klo 19.07 - Hannu P

Keväällä 2008 meillekin selvisi, että tässä aivan lähiympäristössä asustaa maailman pohjoisin peltopyypopulaatio. Eipä tuota ole tullut ajatelleeksi aiemmin, mutta nyt kun karttoja on tutkittu ja asiaan perehdytty, niin aika erikoiselta tuntuu, että täällä ylipäänsä tuollaiset arojen pienet kanalinnut selviää ollenkaan. Ovathan talvet välillä olleet aika ankaria ja olosuhteiltaan sellaisia, että ihmeenä voi pitää lintuparvien selviytymistä kevääseen.

Oulun yliopisto on peltopyytutkimusta tehnyt pitkään ja erityisesti Ahti Putaalan väitöskirjatyöhön liittyvä radioseuranta toi paljon uutta tietoa näiden seutujen peltopyiden elämästä. Isompia yrityksiä kannan elvyttämiseksi ei ole tehty - enemmänkin on seurattu sivusta miten nuo pallerot pärjäilevät. Tämän vuoden aikana on kuitenkin lähdetty eri tahojen kanssa yhteisesti liikkeelle, ja tavoitteena on käynnistää todellinen ohjelma peltopyiden elinolojen kohentamiseksi. Tämä voi tarkoittaa esim. maatalouden ohessa tapahtuvaa peltopyiden huomioimista erityisellä tavalla (suojavyöhykkeet, sänkipellot talveksi, ruokintapaikkaverkosto peltolakeuksilla jne.) sekä pienpetojen tehostettua pyyntiä tehostetun kannanhoidon kohdealueilla.

Liikkeelle on lähdetty siitä, että on tärkeää tietää paljonko peltopyitä tällä alueella on. Sen vuoksi lauantaina 15.11. Ahti Putaalan johdolla toteutettiin Tyrnävän alueella laskenta, joka osoitti todeksi ennakkotiedon, että lintujen kannalta epäedullinen kesä on vähentänyt peltopyykantoja. Onneksi ei kuitenkaan niin pahasti kuin etukäteen pelättiin. Samanlainen kanakoirien avulla tapahtuva joukkolaskenta toteutettiin Limingassa ensimmäisen kerran 22.11., jolloin päästiin perustilanteeseen eli tiedetään nykyinen kannan koko. Laskennan jälkeen on huomattavasti helpompi suunnata kannanhoitotoimia, kun tiedetään millä alueilla linnut asustavat ja paljonko niitä on.

Jatkossa mietitään erilaisia toimenpiteitä peltopyiden elinolojen kohentamiseksi ja elämisen esteiden vähentämiseksi. Elinympäristöön liittyviä parannuskokeiluja kehitellään ja petojen uhkaa pyritään lieventämään tehostetusti. Tämä edellyttää tietysti työtä ja paljon vapaaehtoisia toimijoita. Ensi vuoden aikana mietitäänkin erilaisia hankerahoitusmahdollisuuksia kehittämisohjelman toteuttamisen tueksi, mutta ilman niitäkin kiinnostusta peltopyytä kohtaan näyttää olevan riittävästi, että jotain saadaan aikaan. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että koko lakeuden alueella peltopyytä ei ole metsästetty kymmeniin vuosiin, joten saaliin toivossa tässä ei olla liikkeellä.

Mukana laskentatalkoissa 15.11.2008 oli Oulun Kanakoirakerhon jäseniä ja 30 koiraa.

Tässä Lakeuden Joutsenen juttu peltopyylaskennasta 20.11.2008.

Peltopyyt ovat tepastelleet meidänkin pihassa.

Kuva 26.2.2006, MJ

Ristikettu ja kauriit - 16.11.2008

Tiistai 18.11.2008 klo 14.48 - Hannu P

Sunnuntaina oli tarkoitus pyytää joko kettua tai kaurista kahden miehen voimin. Kumpaakin yritettiin ja tällä kertaa onnistuneesti. Valitettavasti koirat olivat poissa pelistä, kun edellisyön pakkanen jäädytti vähäisen märän lumen karkeaksi korpuksi. Käpälät eivät tuolla kelillä kauaa kestäisi.

Aamupimeällä sitten suunnistimme tahoillemme jälkiä katselemaan ja tutkailemaan riistapeltojen laitamia. Kaveri kiersi kaurispaikkoja ja minä menin tutulle hirvitornille varovasti kulkien lumen narskuessa jalan alla pahasti. Kauriita sielläkin oli nähty ja torniin kiipesin, kun oli vielä pelkkää kuunvaloa apuna. Huomasin tosin, että rihlakon kiikari ei ole mikään hämärälaite kun ristikko katosi kokonaan. Pitänee kirjoittaa joulupukille josko tuohon saisi parannusta.

Pilvetön taivas helpotti tilannetta, kun päivänkajo alkoi auttaa näkemisessä. Riistapellon takana on haaska ja tornin ympärilläkin oli ketun jälkiä joka puolella ja joka suuntaan, vaikka lunta ei ollut kuin kahden yön ajan. Liikennettä oli ollut siis tosi paljon. Tornissa ehdin olla tuskin varttituntia, kun haaskan takaa ilmestyi kettu naurismaalle ja kuljeskeli edestakaisin pajupuskien takana. Sitten se oikaisi sarkaojan yli ja tuli näkyviin pajupuskien väliin ja pysähtyi noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Laukauksen jälkeen se jäi paikoilleen, joten odottelin vielä jonkin aikaa, mutta aamun tapahtumat olivat siinä.

Tein vielä kierroksen alueella jälkiä tutkien, mutta ainoastaan ketun ja jäniksen jälkiä löytyi. Alueen kauriit olivat nyt muualla. Kun tulin ketun kaadolle huomasin heti, että se oli oudon tumma ja väritykseltään epätavallinen. Kaula, joka on yleensä puhtaan valkoinen, olikin aivan musta kuten koko vatsa. Punaruskeaa ei ollut kuin lavoilla jonkun verran, ja selkäosa oli harmaanmusta niin kuin häntäkin. Mielessä häivähti ajatus ristiketusta, mutta kun ei siinä oikein selvää ristiä näkynyt, niin ajatus katosi. Otin ketun mukaani ja ajelin tapaamispaikalle.

Olin juuri juonut kupin teetä, kun kaveri soitti, että kaksi kaurista on nurin. Ajelin paikalle sänkipellolle ja suolistimme kauriit. Nostimme ne pick upin lavalle edellispäivänä koiran ajosta ammutun ketun seuraksi ja mietittiin mitä tehdään. Päätettiin kokeilla vielä miesajolla toisella alueella ja sieltä löytyikin vanhaa ja uutta jälkeä sen verran, että minä menin passiin kaverin toimiessa koirana. Noin puolen tunnin ajon jälkeen jäinen hanki rapisi ja rouskui taimikossa. Kauriit pysähtelivät ja siirtyivät hiljalleen lähemmäs kuunnellen ilmeisesti ajomiehen ääniä. Sitten nopea spurtti kun emä vasa ryntäsivät traktoriuralle. Vasan tullessa kohti ammuin melkein kuin kiekkoradalla ja saimme päivän kolmannen kauriin.

Illalla kotona Pyry vietiin haistelemaan kettua ja kaurista - taisipa kauris kiinnostaa poikaa enemmän. Tulevana viikonloppuna menemme taas Pyryn kanssa Haukkukeitaalle LUT-harjoituksiin. Elävän ketun kanssa varmaan on aivan toinen tohina päällä. Lähetimme kyselyn ketusta kuvan kera Oulun yliopiston eläinmuseoon ja sieltä varmistettiin, että tämä komean musta otus oli tosiaan ristikettu, punaketun ja mustaketun risteymä. Nimi tulee selän mustasta ristikuviosta, koitetaanpa saada siitäkin kunnon kuva.

Pyry nuuskii kettua.

Tässä kettu lähempää. Vatsa ja rinta ovat mustat ja selässä on tumma kuvio.

Lisää luettavaa ketusta ja sen värimuunnoksista löytyy mm. Tunturisuden sivuilta