PENTUPORINAA: Ansun luona kylässä

Torstai 27.12.2007 klo 13.47 - Marja Junttila

Sunnuntaina 23.12. eli aatonaattona kävimme Ansun luona kylässä Haukiputaan Martinniemessä. Ansuhan oli muuttanut oman perheensä luo marraskuun alussa Noran pennuista viimeisenä. Oli mukava nähdä miten hyvin Ansu oli kotiutunut Rädyn perheen koiraksi. Ja Ansusta oli kasvanut lyhyessä ajassa iso poika ja aikamoinen turrikka! Meidän luonamme pentukotona Ansu halusi huomiota ja tahisi melkoisesti Pyryn kanssa, mutta oli nyt omassa kodissaan lupsakanoloinen kaveri.

Ansu on todella oppivainen ja välkky koira, joka oli jo hienosti oppinut uusia asioita. Ansulla on oma paikka kopassaan, silloin kun ihmiset ovat keittiössä ruokailemassa. Ja tosi kiltisti Ansu nytkin odotti, kun joimme joulukahvit keittiön puolella. Ansu antaa myös hienosti leikata kyntensä ja siistiä tassukarvojaan sylissä selällään kellottaen - toisin kuin äitinsä Nora, jolla on paha tapa rimpuilla ennen kuin leikkurin terä on edes koskenut kynteen! Ansun kotona on aidattu piha, jossa poika mielellään nuuskii ja etsii Maija-kissan jälkiä. Onpa jokunen karkureissukin jo tullut tehtyä! Hyvä kikka on ollut laittaa Ansun pantaan pieni valo vilkkumaan, niin selviää missä päin pihaa Ansu milloinkin kuljeksii. Ansu sai jouluksi oman tonttuasunkin, lakin ja liivin. Olisipa mukava tietää pysyivätkö tonttutamineet pojan päällä....

Tässä Ansu Hannun sylissä - ja lisää kuvia löytyy albumista!

A-pentujen isä Pippo on poissa!

Torstai 20.12.2007 klo 13.20 - Marja Junttila

Freunds Kaneelboom "PIPPO" 26.12.2002 - 18.12.2007 

Sain tiistai-iltana 18.12. yllättävän ja todella surullisen viestin Pipon emännältä: V-05, V-07 Freunds Kaneelboom eli Pippo oli pudonnut jäihin perheen maaseutuasunnolla ja menehtynyt. Vasta edellisellä viikolla olimme iloinneet Pipon menestyksestä Voittaja-näyttelyssä Helsingin Messukeskuksessa ja nyt tämän loistavan ja lupaavan "herrasmiesmäyräkoiran" ura päättyi näin traagisesti.

Vähän yli vuosi sitten tapasin Pipon ensimmäistä kertaa, kun Pippo vieraili meillä isäntänsä kanssa. Olimme aikaisemmin loppusykyllä kyselleet Mäyräkoiraliiton jalostustoimikunnalta Norallemme sopivaa sulhasta ja kolmen isäehdokkaan joukossa oli myös Pippo. Olimme kumpikin Hannu sekä minä jo aikaisemmin törmänneet netissä tähän komeaan urokseen, joten isän valinta Noran pennuille oli todella helppo. Vielä kun Pipon omistajilta kuulimme pelkkää hyvää koiran luonteesta, ei muita vaihtoehtoja mietittykään. Juttelimme asiasta myös Kaisa Tapolan kanssa, jonka yhden hyvin menestyneen pentueen isä Pippo myös on.

Tapasimme Pipon ja isäntäväen kanssa viimeksi elokuussa, kun he kävivät tervehtimässä meitä sekä Pipon ja Noran pentuja. Samalla vietimme A-pentueen ristiäisiä. Seuraavana viikonloppuna meillä oli ilo saada myös Pipon kasvattaja Arja Lidman vieraaksemme pentuja katsomaan. Alunperin olimme ajatelleet jättää itsellemme tyttöpennun, mutta kun tyttöä oli jo odoteltu Kiiminkiin, sijoitimmekin tämän ainokaisen Kastehelmi Kakon hyvään ja asiantuntevaan hoitoon. Ja kun Miron näyttelyura loppui heinäkuussa, jäi Pipon poika Pyry meidän omaksi koiraksemme. Toivottavasti Pyrystä kasvaa yhtä charmantti, hieno ja komea koira kuin isästään Piposta! 

Lämmin osanottomme Pipon isäntäväen ja Freunds kennelin väen suuressa surussa. Olit Pippo heille todella rakas ja jätit myös tassunjälkesi meidän sydämiimme!

Joenpenkan isäntäväki, karkkarit Pipon poika Pyry, Nora ja Miro sekä suomenajokoira Riku

PENTUPORINAA

Torstai 13.12.2007 klo 11.45 - Marja Junttila

Ani eli Joenpenkan Anni-Ainokainen on tehnyt jo ensimmäisen näyttelymatkansa Helsinkiin. Kastehelmi esitti Anin hienosti Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä 2.12. Ani täytti 5 kuukautta vain muutama päivä ennen ensiesiintymistä ja taisi olla koirista nuorimpia. Ani oli selvinnyt loistavasti myös junamatkasta, eikä ollut paljon hätkähtänyt pääkaupungin hulinaa.

Näyttelytulos oli luokassa 5-7 kk PEK 2, eli Ani tuli neljän narttupennun ryhmässä toiseksi, mutta ei saanut kunniapalkintoa.

Tuomarina Näyttelyssä oli Päivi Eerola ja Anin näyttelyarvostelu oli seuraavanlainen. 

Seistessä parempi kuin liikkeessä. Hyvät mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Narttumainen pää. Riittävä kaula. Etuasentoiset lavat. Lyhyt olkavarsi. Selässä pehmeyttä liikkeessä. Kauniilla tavalla edukseen esitetty. Reippaat liikkeet.

Kiitokset Kastehelmelle Anin erinomaisesta hoidosta ja treenauksesta.

Aaretti eli Joenpenkan Aimo-Aaretti Jämsässä on päässyt nokatusten jo supin kanssa. No, supi ei ollut enää onneksi kovin villinä, joten ensi tapaaminen hoitui turvallisesti. Anne oli aloitellut jo Aaretin trimmausta (kuten kuvasta näkyy) ja homma jäi kesken, kun pojalle tuli tosi paljon mielenkiiintoisempaa hommaa. Aika ärhäkältä näyttää Aaretti!

2.12. kävimme ihan tässä lähellä Tupoksessa tervehtimässä Mauria eli Joenpenkan Arvo-Aapelia. Pyry oli mukana ja aikamoiseksi ralliksi meni vierailu velipojan luona. Pyry ja Mauri muistuttavat eniten toisiaan, sillä molemmilla on melko niukka turkki. Kymmenvuotias Taku-sakemanni seuraili poikien hommia rauhallisena vierestä. Mauri oli kunnostautunut mäyräkoirien uusiutuneen hammaskaluston testauksessa ja jykertänyt petipaikkansa takana olevaan seinään pienen kolon. Taitavat kaikki pennut olla nyt siinä pahimmassa termiitti-iässä, kun Anikin oli jyrsinyt kännykästä nappuloita irti. Meillä taas kuluu puruluita säkkikaupalla, kun on vielä muitakin jyrsimisintoisia kuin tuo Pyry.

Ei saatu pojista parempia kuvia, kun ajelivat melkein koko ajan toisiaan takaa ja painivat "poikapainia"! Tässä kuvassa niskan päällä vuorostaan Mauri.