Koiranelämää

Facebookissa pyörii vaikka minkälaisia kuvahaasteita. Minäkin sain haasteen jakaa kuvia onnellisista koirista viiden päivän ajan. On vähän vaikea tulkita ihmisen näkökulmasta koiran onnellisuutta, näkemykset saattavat erota kovasti toisistaan. Tuskinpa ihminen älyää esimerkiksi myyränkaivuun tuomaa onnen tunnetta niin kuin koira sen (ehkä) kokee. Laitetaanpa joulukuun alun synkkyyteen muutama ihmisen tulkinta onnellisista koiristaan.

Tässä luultavasti niitä onnellisia koiria – Joenpenkan Vanha Emäntä Nora ja peräkamaripoikansa Pyry. Meillä on tässä menossa joka-aamuinen tuumaushetki ulkoilujen ja aamuruuan jälkeen. Mietitään, että mitä alettais seuraavaksi. On tässä jo keritty juoksennella pihassa ja Pyry kävi vielä tarkistamassa parhaimmat ja maistuvimmat pupunkakka-apajat. Kävimme myös ihmettelemässä rannassa uhkarohkeaa pupua, joka oli käynyt kokeilemassa jään kantavuutta. On siellä mennyt varmaan taas minkkikin, ehkä myös naapurin Jallu.

Pyryllä kipristeli aamulla vähän mahaa, eikä ruoka heti maistunut. Nyt näyttää kaikki olevan kunnossa ja poika rentoutuu.

Tässä animaatio Vanhan Emännän (kohta 12 vuotta) aamutoimista. Eipä siinä meinannut pysyä kameran kanssa oikein mukana. Pyrykin pääsi viimeiseen kuvaan, mummo taisi keritä siitä jonnekin.

Nora-isoisomummo sen kun virkustuu. Tässä tyylinäyte (melkein) jokailtaisesta iltavillistä. Iltavillikäsite tunnetaan lähinnä pentukoirilla, mutta onnsituuhan tuo riehuminen myös vanhemmalla iällä.