Onnea 7-vuotiaalle Noralle!

Perjantai 5.3.2010 klo 21.00 - Marja J

Nora täyttää tänään 7 vuotta -

Sydämelliset onnittelut tälle iloiselle matamille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nora, meidän ahmatti ja herkkusuu, odottelee synttärikakkua!

Tässäpä linkki Noran kuviin! Lisää löytyy A- ja E-pentujen kuva-albumeista sekä Koiranelämää-albumeista....

 

Nora kiittää kuonopusuilla kaikkia

onnittelijoita!

 

Tässä kakkua kaikille!

Nora, Miro ja Pyry mäykkykalenterissa

Torstai 19.11.2009 klo 21.07 - Marja J

Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon syyskokuksessa/pikkujoulussa nähtiin ekan kerran painotuore ensi vuoden mäyräkoirakalenteri. Nora, Miro ja Pyry eli karkeakarvaiset mäyriskaivurit olivat päässeet heinäkuun kuvaan. Lokakuun kalenterisivulla söpöili Emma Pauliina ottamassa hienossa kuvassa. Kuvista löytyi monta mäykkytuttua kuten  Fanni, Ville, Topi ja Imsa.

Kalentereita voi tilata, tietoa asiasta kerhon sivuilla

Noran ja Miron koejuttuja, valokuvaamokäynti

Perjantai 3.7.2009 - Marja J

Tässä NE nyt ovat!

Maanantai 23.3.2009 klo 19.58 - Marja J

Tässä muutama kuva pennuista, ikää taitaa olla noin 5 tuntia. Maitobaari on avattu ja pennut mönkivät tosi hanakasti tissille. Nora on vielä vähän kanttuvei, eikä ole vielä kunnolla aloittanut noita pentujen alapesuja. Mutta eiköhän tuokin kohta jo hoidu, olihan Nora ainakin viimeksi melkoinen kakkaperso - söi salaa vielä pitkään Pyryn kakat!

Terveiset Günther-isälle ja kotiväelle Ruukkiin! Hyvin lähtee ääntä jo noinkin pienistä pennuista ;-)

Pentujen syntymäpainot olivat 170 g - 294 g. Tytöt olivat pienimmät, toinen oikein söpö ja terhakka tumma tyttö. Kolmella, yhdellä tytöllä ja kahdella pojalla, on valkoista rinnassa. Yhdellä valkoista on enemmän, kahdella vain pikkuisen. Pari pojista on tosi jytkyjä - ja isoäänisiä!

Kaikki pennut sievästi maitobaarissa. Ilmeisesti massut on saatu täyteen, kun kimitys laatikossa on hiljentynyt.

Loppulaskenta on alkanut!

Keskiviikko 18.3.2009 klo 21.34 - Marja J

Nyt Noran maha viistää jo maata ja pentusten liikkeet näkyvät selvästi. Maitokin on jo laskeutunut. Tänään oli pakkasta illalla -8 astetta ja piti laittaa lämmin takki päälle. Maha oli kasvanut niin kovasti, että tarrasysteemi ei enää riittänyt ja mahan takaosan lämmikeläppä piti kiinnittää selän päältä laastarilla!

Nora on liikkunut pikku pyrähdyksiä ihan mielellään, mutta juoksuhommat se on nyt jo jättänyt. Välillä pitää taivastella ja huilata ja vauhti on jo tasaisen rauhallista.

Lämmön mittaaminen aloitettiin sunnuntaina ja se on huidellut 38 asteen paikkeilla. Mittaaminen on vähän hankalaa, sillä mamma juoksee karkuun heti kun mittarin piippaus kuuluu. Olen koittanut olla liikaa stressaamatta mammaa, joten seuranta ei nyt ole niin tarkkaa kuin viime kerralla. Silloin sain kiinni lämmönlaskun torstaina iltapäivällä ja pentujen tulo alkoi seuraavana aamuna. Synnytystä edeltävänä päivänä ruoka ei oikein Noralle enää maistunut ja se vähäinenkin syöty ruoka pulahti heti takaisin. Toivottavasti nämä ennusmerkit saadaan nytkin, jos tuo lämmön mittaaminen ei oikein onnistu.

Nora ja maha 16.3. - 58. päivä

Nora ja maha 17.3. - 59. päivä

Olen nukkunut yhden yön Noran kanssa keittiön lattialla ja seuraavaksi yöksi peti on siirretty pentulaatikon viereen kodinhoitohuoneeseen. Nora kokeilee passaako. Kuva otettu 18.3. ja menossa 60. tiineyspäivä.

Kevättä kohti....

Lauantai 21.2.2009 klo 11.19 - Marja J

Onneksi päästiin noista kovista pakkasta! Pahimmillaan mittari näytti -25. Pojatkaan eivät viitsineet vetää tavanomaista ralliaan pihassa kylmimpinä päivinä, vaan kakka- ja pissapyrähdyksetkin piti tehdä erikseen.

Mirolla on vielä niin ohut turkki jouluisen trimmauksen jälkeen, että laitoin sille manttelin päälle. Miro tuntui tykkäävän tästä halpiskaupasta ostetusta maastokuosisesta vaatekappaleesta. Poitsu viihtyi se päällä ulkona ihan hyvin, eikä tuo vaatetus vauhtiakaan hidastanut. Manttelissa on irrotettava huppu, mutta hupun karvareuna kiinnosti aivan liikaa kaikkia koiria, joten se piti irrottaa hupusta....

Tein Miron manttelin mukaan Noralle uuden lämpimän takin, jonka alakappaleeseen laitoin vielä jatko-osan lämmittämään mahaa. Eivät nuo kaupan valmiit takit aina ole mäykylle sopivia, mutta onneksi niitä voi sitten tuunata itse käyttökelpoisemmiksi.

Nora ei ole muutamana pakkaspäivänä mielellään lähtenyt pihalle vaan vötkisteli vain sisällä lämpimässä. Nyt kun on taas lauhempaa, ollaan tehty iltaisin vielä omat lenkit Noran kanssa. Nora ei millään haluaisi lähteä kävelemään valaistulle pyörätielle (jonne emäntä haluaisi mennä....) vaan laittaa jarrut päälle eikä inahdakaan. Mutta kun ehdottaa vastakkaista suuntaa, mamma lähtee juoksujalkaa eteenpäin. Kun valitaan tuo Noran mieleinen reitti, mennään yleensä metsätielle, jossa voi haistella pupujen, supien, kettujen ja kissojen jälkiä - ei nuo pyörätien hajut ole yhtään mukavia! 

Miro ja Pyry vauhdissa. Miikulla on uusi takki päällä ja Pyry läpsyttelee korvia.  

Nora mamma levähtää keittiön sohvalla 21.2.2009. Takana odotusta nyt 5 viikkoa ja edessäpäin 4. Maha ei näytä tässä yhtään isolta, mutta kyllä se on jo hieman kasvanut. Täytyneepä ottaa illemmalla vielä kunnon massukuva.

Nyt Noralla ei ole ollut pahoinvointia ja ruoka tuntuu maistuvan liiankin hyvin. Täytyy yrittää pitää Nora hyvässä kunnossa ja välttää turhia kiloja. Tuhtimpaan ruokaan vaihdan vasta noin 6. tiineysviikolla. Nora on kovasti rauhoittunut ja tykkää istuskella sylissä rapsuteltavana. Joitain valmisteluja ollaan jo tehty ja mm runkopatjasängyistä ovat jalat jo lähteneet kuten viimeksikin. Saatiinpa taas tuollaiset modernit futonit! Ja toiselle ulko-ovelle pitää kohta laittaa luiska, kun porras siellä on niin korkealla.

Sattuu ja tapahtuu

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10.42

Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissä

Torstai 4.9.2008 klo 23.08 - Marja J

Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia.

Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni.

Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.

Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!

Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Noran vanhoja "paistikuvia". 

Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle.

Kesä- ja kisakausi lopuillaan

Sunnuntai 31.8.2008 klo 18.38 - Marja J

Nyt alkavat kesän näyttelyt olla takanapäin, kun lauantaina piipahdimme Pyryn ja Noran kanssa Yppärin ryhmänäyttelyssä. Noran osallistuminen oli hieman epävarmaa, sillä mammakoiraa vaivasi valeraskaus. Tämä tyttökoiran juoksun jälkeinen normaali ilmiö ei ole koskaan vaikuttanut Noran mielentilaan. Vaiva on ollut etupäässä kosmeettinen - eli tissit roikkuvat! Edellisessä näyttelyssä Ylivieskassa tuomari moitti Noraa tukevaksi, mikä saattoi johtua jo valeraskaudesta. Nyt tyttö oli kuitenkin alalinjaa lukuun ottamatta tosi timmissä kunnossa, sillä liikuntaa oli lisätty ja ruoka-annoksia pienennetty.

Näyttelyssä Pyry oli kehässä ainut junnupoika ja tulokseksi tuli EH1. Nora sai Oulun ERIn jälkeen nyt jo toisen Hn, mutta eipä tuomari Esko Nummijärvi kovin paljoa ERIä näyttelyssä muillekaan jaellut. Uroksista yksikään ei saanut nyt ERIä! Nora oli kehässä kuten ennenkin, eli homma ei kyllä kiinnostanut yhtään. Pyry kulkee tosi hienosti, mutta seisomista pitää vielä treenata. Automatkallakin Nora vain lepäili, mutta nousi heti katsomaan ikkunasta, kun ajoimme kettutarhan ohi ja luolavaliolle tutut ja kiinnostavat hajut tulivat nenään.

Nyt olemme käyneet Pyryn ja Norankin kanssa aika monessa näyttelyssä, jotka ovat olleet tässä melko lähellä siedettävän matkan päässä. Hannu on käynyt Noran ja Miron kanssa vielä MEJÄ-kokeissakin, joten aika monta kesäviikonloppua on mennyt koirien kanssa hommatessa. Nyt vähän huilitaan ennen talven koitoksia.

Piristykseksi Nora on keksinyt taas pitkästä aikaa "myyräterapian" ja kaivellut pihassa ahkerasti koko viikon. Viimeiset kaivaukset olivat niin antoisia, että tänä aamuna Nora vinkui ulos jopa ennen aamupalaa, mikä oli ihme! Työmaa eteni valitettavasti kriittisille alueille aidan tuntumaan ja aika syvällekin, joten homma piti keskeytää ja kaivanto tulpata hirrenpätkällä. Onneksi muita kohteita vielä löytyy pihasta!

Pyry ja Miro ovat tulleet auttamaan kaivauksille.

Tänään Hannu paranteli taas noita etupihan aitasysteemejä ja iso aidattu alue jaettiin vielä poikkiaidalla kahteen osaan. Myös oven koiraluukku on vaihdettu. Nettikaupasta tilaamani muovinen oviluukkusysteemi kesti kaksi kuukautta. Tämä oli enemmän kuin etukäteen odotin, sillä trafiikkia on ollut aikalailla. Valmista aukkoa ovessa suurennettiin ja vuorattiin vanerilla. Saranat ja luukun voi nyt helpommin vaihtaa, sillä tuskin tuokaan ihan ikuinen on, sillä läppäovi on todella kovassa käytössä ja siitä pujahdetaan vauhdilla.

Miro ja Pyry vauhdissa. Takana koirien kesämökki kattoistutuksineen.

Nora tuli vauhdilla!

Märkää, mutta mukavaa - KV ja KR Oulussa 12.-13.7.2008

Maanantai 14.7.2008 - Marja J

Nyt on heinä-elokuun näyttelyputki avattu kahdessa näyttelyssä Oulun Äimärautiolla Noran ja Pyryn kanssa. Ennen Oulussa oli erilliset näyttelynsä äitienpäivänä ja lokakuulla, mutta nyt nämä oli yhdistetty. Koko viikko jännitettiin lauantain ja sunnuntain säitä, sillä vettä oli tullut joka päivä ja aivan mahdottomasti. Onneksi tuomarit molempina päivinä vaativat kehät kuivalle kaviouralle, joten nilkkoja myöten ei tarvinnut kurassa kahlata. Noran kanssa on muutenkin hankaluuksia nurmikentillä, sillä esiintyminen tahtoo harjoittelusta huolimatta mennä jänishyppelyksi määrällä nurmikolla.

Lauantaina Pyry oli junnupojissa ainut ja sai romanialaiselta tuomarilta Petru Munteaulta ERIn. Pyry oli myös isojen poikien kehässä ja hävisi varasertin Rowanberrie´s Make Me Happylle eli Manulle - onnittelut sinne Oulunsaloon! Anikin pärjäsi tosi hienosti, sai ERIn ja oli junnutyttöjen ykkönen! Hannu esitti Noran, joka sai sekin ERIn - loistavaa Nora! Niinpä olimmekin sitten Hannun kanssa molemmat PN-kehässä, minä Anin ja Hannu Noran kanssa, sillä Kastehelmi esitti Kiran.

Loppuhuipennukseksi Nora oli Kiran, Topin ja Manun kanssa vielä kasvattajaluokassa. Kolvangin Tarjan Kennel Rowanberrie´s sai KPn ja ROP-kasvattajatittelin ja pääsimme iltapäivällä mukaan kaikkien rotujen kasvattajakatselmukseen. 

Meillä oli tosi mukava päivä ja aurinkokin paistoi. Noran kanssa oli todella hienoa olla näyttelyssä pitkästä aikaa ja mamma esiintyi tosi nätisti, eikä turhia hötkyllyt. Pyry taas olisi ollut menossa koko ajan haistelemaan niin ihmisiä kuin muita koiriakin.

Noran kummitäti Liisa oli tullut myös näyttelyä seuraamaan ja joutui hoitelemaan kenneltytön ja valokuvaajan hommia - kiitos vain Liisalle!

Sunnuntain näyttelyyn oli ilmoitettu vain Pyry. Pyry sai Anita Alatalolta tällä kertaa EHn ja oli taas ryhmänsä ykkönen. Nyt Pyry esiintyi pöydällä tosi hienosti, eikä vikuroinut tai yrittänyt pusutella tuomaria. Karkkarikehän loppupuolella alkoi sataa ihan kaatamalla, joten starttasimme vauhdilla ihan litimärkinä kotia kohti.

Nyt sitten viikko huilataan ja sunnuntaina lähdemme Pyryn ja Noran kanssa Ylivieskan näyttelyyn. Elokuulla onkin sitten koiramenoja joka viikonloppu!

Pyry kehässä lauantaina

Nora kehässä Hannun kanssa - mikähän miehiä naurattaa?

Kuva: Eevaliisa Laine

Kasvattajaluokka: Kira ja Kastehelmi, Nora ja Hannu, Topi ja Tarja sekä Manu ja Mari. Loistavaa Kennel Rowanberrie´s, onnittelut kasvattajalle! 

Tässä vielä tulokset:

Nora: KÄY ERI KÄK2

Ani: JUN ERI JUK1

Pyry: JUN ERI JUK1, JUN EH JUK1

Arvistelut löytyvät omilta sivuiltaan

Noralle MEJÄ-kokeessa AVO 1

Tiistai 1.7.2008 klo 21.22

Nora ja Hannu kävivät pitkän tauon jälkeen Pyhännällä MEJÄ-kokeessa 29.6. ja tulokseksi tuli AVO 1 42 pisteellä. Viime kesä meni Noralla pentujen kanssa, joten edellisistä koekäynneistä oli kulunut pari vuotta. Ensimmäinen AVO 1 tulos tuli 18.6.2006 Pyhännällä, joten Nora siirtyi nyt sitten kilpailemaan voittajaluokassa.

Noran harjoittelu on jäänyt melko vähiin, mutta nyt pitää aloittaa tehotreenit. Lisäksi myös Miro ja kohta Pyrykin osallistuvat kokeisiin, joten hommaa tulee riittämään.

Nora on ehkä jo vähän rauhoittunutkin jäljellä, eikä toivottavasti enää liikaa hötkyile ja hutiloi. Viimeinen harjoitus Hannun kanssa meni Noralta hyvin. Nora oli tosi intona (taas) ja meinasi pudota veneestäkin rannalle hypätessään. Hannu oli nimittäin tehnyt harjoitusjäljen joen toiselle rannalle melko varmaan ja Noralle tuttuun metsäkaurispaikkaan, niin että varmasti olisi häiriöitä jäljellä.

Heti pellon reunassa oli kauriin jälkiä ja Nora olisi halunnut lähteä niitä etsimään. Epäuskoisena Nora oli katsahtanut muutaman kerran isäntään ja kysellyt, että "eikö me ihan tosissaan olla nyt näitä jahtaamassa?!" Kumma kyllä Nora uskoi, kun sille osoitettiin jälki ja alkoi tarkka jäljestys. Hyvää harjoitusta riistaveriselle!

Tässä Nora palkintoineen. Oli niin kuuma ja nihkeän kostea päivä, että palkintokuva otettiinkin sisätiloissa.

Noran koekertomukset löytyvät täältä:

Kevätpörinää

Perjantai 30.5.2008 klo 12.03 - Marja J

Kävimme Pyryn kanssa viime lauantaina Sotkamossa ryhmänäyttelyssä. Myös Ani-sisko osallistui Kastehelmen kanssa. Tällä kertaa Pyryn tulokseksi tulikin H ekan ERI:n jälkeen. Ani pärjäsi paremmin, sai EH:n ja oli kolmesta junnutytöstä toiseksi paras.

Ani pöydällä, kuva: HP

Anin näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Pyry kehää kiertämässä - ja kylläpä siellä saikin ravata!

Kuva: HP

Pyry yrittää hurmata tuomarin vekkulin poikamaisella charmillaan!

Pyryn näyttelyarvostelu löytyy täältä:

Kuva: Kastehelmi Kakko, KIITOS KUVISTA!

---

Nora-mamman juoksutkin alkoivat ja meillä ollaan taas poikkeustilassa. Ensimmäiset 10 päivää Nora asui keittiön puolella portin takana, mutta muutti viime sunnuntaina Hannun kanssa tuonne pihamökkiin asumaan. Siellä Nora asuu kuin kuningatar, saa hyviä herkkuja Hannulta, eivätkä tyhmät pojat ole häiläämässä koko ajan ympärillä. Lenkitkin ovat luksusta ja ihan vain Noralle räätälöidyt - saa nuuskia niin paljon kuin haluaa, eikä tarvi ravata pihassa poikien kanssa. Takana on nyt 13 päivää ja edessä vielä hieman yli viikko, sillä 21 päivää tämä juttu kestää. Pojat ovat olleet melko rauhallisia, kun eivät Noran herkkuhajut ole olleet häiritsemässä.

---

Miro kävi eilen Hannun kanssa tuossa kilometrin päässä etsimässä auton kanssa kolaroinutta metsäkaurista, josta poliisit olivat ilmoittaneet. Autosta oli toinen lamppu rikkoutunut, ja kauris oli kulkeutunut pitkin tietä, johon oli jäänyt hieman verta ja karvatuppoja. Miro löysi jäljen ja aloitti jäljestyksen. Reilun puolen kilometrin päässä kauris oli makuulla tiheässä taimikossa. Tästä se pomppasi vauhdilla liikkeelle ja Miro antoi hieman ajoääntä kuumalle jäljelle. Kilometrin jäljestyksen jälkeen todettiin, että kauriille ei ollut käynyt pahasti ja homma lopetettiin. Kauris jatkoi vielä matkaa Temmesjoen yli. Miro sai tässä hyvää harjoitusta ja mukavan iltalenkin!

Viikonloppuna pitäisi saada tuo Mirokin trimmattua, että saadaan pojasta hienot KVA-kuvat otettua. Miro on onneksi helppo saada siistin näköiseksi. Vanha karva trimmattiin helmikuussa, ja nyt riittää vain hapsukarvojen nyppiminen kautta rungon. Korvat ja naamataulu onkin jo siistitty.

Nora heitti talviturkin

Keskiviikko 26.3.2008 klo 19.29 - Marja J

Nyt on sitten Norakin vaihtanut paksun karvamanttelin hieman kevyempään kuosiin, kun tuuhea turkki trimmattiin. Poikien Miron ja Pyryn trimmaus on tosi helppoa verrattuna Noran valtaisan pehkon riipimiseen. Pyryn ja Miron trimmaus oli kummallakin ohi tunnissa, mutta Noran kanssa puuhastellessa meni yli kolme tuntia! Eilen iltapäivällä lähti rungosta karva ja illemmalla vielä trimmasin tassut, takapuolen, rinnan ja mahan. Tänään oli sitten vuorossa pää sekä korvat. Nora näyttää tosi hienolta, kun naaman karvakuontalo on poissa ja ihanat, tummat silmät taas tulleet näkyviin. Vielä pitää parannella häntää ja tassuja, mutta pääasia että runko on kuorittu nyt karvakerroksesta.

 

Nora tuuheassa talviturkissaan. Turkki on trimmattu "kaikki pois" -systeemillä aina maaliskuussa ja syyskuussa. Ennen joulua ja juhannuksen tienoilla on sitten tehty kevyempi "näyttelytrimmaus". Korvia, häntää, tassuja ja päätä on siistitty myös välillä tarpeen mukaan.

Noran turkki kasvaa todella hitaasti ja siitä tulee paksu, tiivis ja karhea. Turkki säilyy melko pitkään siistin näköisenä, mutta loppuvaiheessa varsinkin selkäkarva räjähtää tursakkeeksi.

Tässä tassut, maha, häntä ja pään seutu on vielä trimmaamatta. Noran tassuissa, mahan alla ja rinnassa karvaa on todella runsaasti ja se on pehmeää, joten nyppiminen on melko hankalaa.

 Nora siistissä kevätlookissaan!

Noran kanssa Kajaanissa

Keskiviikko 9.1.2008 klo 20.33 - Marja Junttila

Sunnuntaina 6.1. kävimme Noran kanssa pitkästä aikaa taas näyttelyssä pentuloman jälkeen. Vuosi sitten Kajaanissa Nora sai kuuden hienon EH-putken jälkeen ensimmäisen ERI:nsä samoin kuin Miro. No, nytpä ei sitten mennytkään yhtä loistavasti, kun tuomarilta pätkähti arvosteluksi HYL - eli hylätty! Yhdeksässä aikaisemmassa näyttelyssä ja jalostustarkastuksen todella tarkassa syynissä ei ole tuomareilla ollut hammaskalustosta mitään huomauttamista, mutta nyt tuomarin mielestä Noralla oli kuitenkin tasapurenta!

Mäyräkoirien rotmääritelmän mukaan koiralla tulee olla leikkaava purenta ja poikkema tästä, kuten tasapurenta, on virhe. Rotumääritelmän mukaan tasapurenta ei kuitenkaan ole hylkäävä virhe kuten ala- ylä- tai ristipurenta. Vähän tympäsi, kun Noran hyvästä turkista ei tuomarilla ollut mitään sanottavaa. Koko syksyn ajan Noraa on treenattu missikuntoon ja turkinkin kanssa ollaan tehty kovasti töitä. Näin tällä kertaa!

Noran näyttelyarvostelu oli todella yllätys ja pettymys. Näyttelyissä on kuitenkin tosi mukava käydä. Nytkin tavattiin Noran Feksu-veli, paljon rowanberrisläisiä ja monia muita mukavia mäykkytuttuja.

Noran näyttelyarvostelu kokonaisuudessaan löytyy täältä:

Mamma-Nuukkis poikien kehystämänä 8.1.2008 - vasemmalla Pyry ja oikealla Miro.

Vanhoja eräjuttuja 2007

Maanantai 1.1.2007 - Marja J

 

Noran, Miron ja Pyryn eräjuttuja

Noran eräjutut

Noran kanssa on metsästelty ensi alkuun jänistä ja kaurista, mutta sitkeäkään ajo ei oikein tuota tulosta, kun Nora ei hauku ajossa lainkaan. Mykkäajoja on kuitenkin harrastettu ihan senkin vuoksi, että koira saa siinä runsaasti monipuolista liikuntaa. Tutkapanta on ollut välttämätön varuste hiljaisessa ajossa, jotta koira on löydetty metsästä. Olemme kuulleet, että vieläkään ei ole syytä heittää toivoa kokonaan ajoäänen löytymisessä, mutta aika vaikea sellaiseen on uskoa.

Luolametsästys alkoi Noran kanssa puolivahingossa sattumasupin kanssa tavanomaisella päiväkävelyllä. Runebergin päivänä 2005 oli lämmin sää ja vettä tihkutti. Supit olivat olleet liikkeellä ja jälkien löytymisestä alkoi jahti, josta kerrotaan P.S.Mäykyn numerossa 1/2005.

Luolilla Noran kanssa on käyty harkiten ja suhteellisen harvoin, vaikka intoa koiralla olisi enempäänkin. Riistan kanssa Nora on luonteeltaan suhteellisen kova – ei kuitenkaan mikään nippukoira. Sisua on sen verran, että supikoira ja kettu pysyvät kyllä luolan perällä mikäli umpiperään joutuvat. Ja jos ajossa ei ääntä tule, niin luolassa haukku on sitäkin kovempaa ja kiivaampaa. Aika usein metsästäjien työksi jäävätkin lapiohommat eli luolan kaivaminen auki. Noralta saatiin kettu 10.2.2007, kun ajokoira Riku oli sitä ajellut ensin nelisen tuntia. Ajokoira väsähti ja kettu paineli peltotien rumpuun, jossa Nora pidätteli sitä hienosti, kunnes metsämiehet saapuivat paikalle lapioiden ja muiden työvälineiden kanssa.

Kuvassa Nora suden jäljillä keväällä 2005. Autoilija oli nähnyt suden ylittämässä nelostietä keskellä päivää meiltä viisi kilometriä etelään.

Nora on käynyt haistelemassa myös suden ja ahman jälkiä eikä tyttö epäröinyt kummankaan kanssa yhtään. Hihna kireällä olisi ollut valmis jäljitykseen, vaikka tuskin ymmärsi mitä jälkien päästä olisi löytynyt. Mutta ei kyllä petojen hajut Noraa pelottaneet. Susia liikuskelee aina silloin tällöin lähimetsissä, mutta helmikuussa 2006 kohdattiin tosi harvinaisuus, kun ahma asusteli muutaman viikon näillä main. Seuraavan kerran kun löytyy karhun jäljet, niin kokeilemme mitä Nora nallesta tuumaa – niitäkin näillä seuduin majailee joka kesä.

Nora on käyttänyt jäljestystaitojaan ja etsinyt haavakkohirviä Hannun hirviporukalle useana syksynä. Kuvassa Nora ja jäljitetty hirven vasa syksyllä 2006.

---

MIRON ERÄJUTUT

Miron erätarinoita blogissa

• Miro jäljitti hirven 4.10.2008
• Miron ensimmäinen metsäjänis 15.11.2007

Miro on tullut meille nimenomaan ajavaksi koiraksi. Mäykyt ovat kyllä niin monipuolisia, että vaikea on vielä sanoa mikä Mirolta parhaiten luonnistuu, mutta metsäkauris ja jänis ovat olleet ajatuksissa kärkipaikoilla. Syksyllä 2006 käytiin ajoa kokeilemassa ja rohkeasti poika lähti hakuun ja yritti sitkeästi jänistä ylös. Ajojakin saatiin ja ihan kunnon äänen kanssa, mutta kaatoja ei vielä lainkaan.

Joulun 2006 jälkeen Miro ajoi kauden parhaan ajonsa, kun pitkään kestänyt jäniksen etsiminen muuttuikin yhtäkkiä kaurisajoksi. Kolme tai neljä kaurista oli ajossa ensin melkein tunnin, jonka jälkeen yksi porukasta erkani ja lähti kokonaan eri suuntaan. Miro jatkoi yksinäisen perässä ja meni suoraan noin puolitoista kilometriä laajalle kynnöspellolle, jolla ei tuolloin ollut vielä lunta lainakaan. Jäinen ja karkea kynnös hävitti kauriin jäljet ja jouduimme luovuttamaan. Ajo kesti kuitenkin kaikkiaan tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on noin nuorelle mäykylle ihan hyvä suoritus.

Syksy 2007 oli Miron kehityksen ja kypsymisen kannalta todella tärkeää aikaa. Miron kanssa käytiin metsällä ahkerasti. Syksyn aikana oli hyviä ajoja, mutta ensimmäistä kaatoa vain saatiin odotella pitkään. Ensimmäinen metsäjänis saatiin eräksi marraskuussa 2007 ja metsäkauris tammikuussa 2008. Mirostahan tuli myös luolavalio 2008 minimikoemäärällä, mutta kaikkein ominta ovat ajohommat ja jahti jatkuu tämän innokaan ajuripojan kanssa!

Syksyllä 2009 Miro oireili ensimmäisen kerran allergiaansa - mahaan tuli näppyä, tassuja kutisi. Vaiva saatiin kuitenkin asettumaan kortisoni- ja antibioottilääkityksellä. Vaiva uusi syksyllä 2010 ja Mirolle tehtiin allergiatestit ja ruokavaliota muutettiin vähemmän ärsytystä aiheuttavaksi. Kuivanappulat jätettiin kokonaan ja Miro siirtyi koti- ja raakaruokavaliolle.

Loppuvuodesta 2010 Miro on päässyt oireistaan ja tervehtymisen myötä myös ajoon! Miro ajeli jänistä entiseen malliin ja saipa poika haukkua supiakin, joka sitten saatiin eräksi puolen tunnin painostuksen jälkeen. Syksyn 2011 aikana Miro on ollut metsällä jo monta kertaa, muutaman kerran myös yhteisajossa Emman kanssa.

Miron varhaiset riistakontaktit ovat löytyneet pihapiiristä. Tässä saaliina räkättirastas kuvattuna 13.6.2006.

Miron eka metsäjänis 15.11.2007. No, nyt on jo tullut ihan kunnon saalistakin, vaikka kyllä meillä laitetaan rastastakin ruuaksi!

Miro kaurisjahdissa - juttu ensimmäisestä kaadosta 11.1.2008

Tänään sitten vihdoinkin onni potkaisi oikein syylinki jalassa! Miron kanssa on pitkin viime syksyä ajeltu hirveä, kaurista ja jänistä, mutta vain yksi jänis on tähän mennessä saatu eräksi. Tuuri on vaihdellut huonosta vielä huonompaan, joten ensimmäistä kauriskaatoa on saatu odottaa. Eilisen lumisateen jälkeinen nollakeli lupaili hyviä mahdollisuuksia tälle päivälle, jos vain ajettavaa löytyisi.

Aamulla oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hämärässä kierreltiin Miron kanssa kaurispeltoja, mutta jälkiä ei löytynyt. Siirryttiin metsätielle, jossa Miro äkkäsi vanhan jälkijonon ja kävi ensin toisella puolen tietä lyhyen hakulenkin, tuli takaisin ja siirtyi nopeasti jälkijonoa pitkin syvemmälle kuusikkoon. Intoa oli kovasti, vaikka jäljet eivät tuoreita olleetkaan. Tutkan mukaan koira kävi reilun kolmensadan metrin päässä ja lähestyi tietä, kun yhtäkkiä kuului pari herättelyhaukkua ja sen jälkeen ajohaukku.

Ajoa oli kuulunut pienellä alueella tiheässä taimikossa kymmenisen minuuttia, kun kaksi kaurista kävi tien penkan takana aivan lähellä. Tiheikkö esti kuitenkin ampumisen ja huomattuaan passin kauriista toinen kääntyi tulojäljilleen ja toinen lähti omia teitään alueelta pois. Miro jatkoi ajoa takaisin kääntyneen kanssa ja ajo jäi pyörimään tiheikköön hyvin pienelle alueelle yli tunniksi. Haeskelin parempaa passipaikkaa, mutta en onnistunut näkemään ajettavaa.

Sitten alueelle tuli toinenkin koira jänisajossa ja kauris siirtyi muutaman sata metriä pois tiheiköstä. Kohtaaminen tapahtui sitten metsätiellä, kun kauris oli palaamassa takaisin tiheikköön karkkolenkin jälkeen. Rihlakon luotipiipulla pääsin ampumaan n. 60-70 metrin päästä. Kauris hypähti, otti pitkän loikan metsään ja katosi. Kävelin ampumapaikalle ja samassa Mirokin tuli siihen haukkuen. Koira jatkoi tien yli ajoa, mutta pysähtyikin tienpenkan taakse äheltämään. Nuori uroskauris oli kuolleena ja koira pöllytteli karvaa innoissaan.

Tyytyväisinä palasimme kotiin Miron kanssa. Päivä oli tosi upea ja Miron ajo kesti kaikkiaan 80 minuuttia. Huomenna maistellaan kaurispaistia pitkästä aikaa!

Syötiin Miikkustin ensimmäisen kauriin kunniaksi sitten oikein juhla-ateria, tässä ruokalista:

• Kantarellikeitto ja Väinämöisen palttoon napit
• Kevyesti valkosipulilla ja riistamausteilla maustettu kaurispaisti
• Valkosipulikermaperunat
• Uunissa paahdetut juureskuutiot
• Mustaherukkahyytelö
• Suklainen Cassismousseleivos
• Viini: Kangaroo Ridge Cabernet Sauvignon

Kyllä maistui! Kiitokset Mirolle, Hannulle sekä tietenkin metsän väelle Tapiolle ja Tellervolle apujoukkoineen.

---

PYRYN ERÄJUTUT

Pyrylle 2 supia 15.4.2012

Pyryn ja Emman viikonloppujahti 10.-11.4.2010

Supijahti 5.4.2010

Aamulla sain puhelinsoiton, että supit ovat yöllä olleet liikkeellä. Vaikka lunta on vielä paljon, on hangen pinta niin tiivis, että se kantaa talviunien jälkeen kevenneitä supeja. Jäljitys oli kerrankin helpoimmasta päästä, sillä kolmensadan metrin päässä tieltä supit olivat menneet latoon sisälle ja lattian alle.

Ensin töihin meni lk mäykky Nella ja sillä aikaa kävin hakemassa Pyryn autosta. Supit rallasivat paikasta toiseen lattian alla eikä koira saanut niitä pysäytettyä. Vaihdettiin jonkin ajan kuluttua Pyry töihin ja otettiin Nella huilaamaan. Olkipaaluja oli lattialla ja niitä siirreltiin ja nostettiin pari lattialankkuakin, kun Pyrykin joutui liikkumaan koko ajan paikasta toiseen supien perässä. Yritettiin saada niiden aluetta pienemmäksi, kun yks kaks molemmat supit sinkosivat lattian alta ja saman tien seinän raosta ulos. Pyry vispasi toisen perässä, joka kiersi ulkokautta kulman takaa takaisin samaan paikkaan latoon. Toinen supi juoksi pellon poikki seuraavalle ladolle ja katosi sinne vaikka kaveri yritti saada sen kiinni matkalla. Paksussa lumessa pitkäjalkainenkin mies on lujilla.

Siinä sähäkässä laskettiin Nellakin irti ja se otti haukun lattian alla, jolloin laitoin Pyryn kiinni. Yhdessä emme koiria työmaalle laskeneet. Samassa paikalle tuli lisävoimia ja porukalla supi otettiin talteen Nellan avustuksella.

Toisella ladolla oli vaikeuksia löytää supi, sillä olkipaaluja ja heinäseipäitä oli paljon eivätkä koiratkaan paikantaneet turrikkaa. Nosteltiin paaluja ja seipäitä ja tutkittiin paikkoja. Sen verran saatiin aukkoa, että Nella pääsi lattian alle, mutta alkuun ei supia löytynyt. Kun Nella oli toisella puolella latoa, laskin Pyryn samaan paikkaan ja aikansa siellä oltuaan kuului vähän haukkua ja intovikinää. Oli ilmeisesti niin ahdas paikka, ettei koira päässyt eteenpäin. Aukaistiin vähän lattiaa ja Pyry jatkoi heti muutaman metrin lattian alla ja aloitti kiivaan haukun. Keskellä latoa oltiin juuri pääsemässä koiran ja supin tuntumaan, kun supi livahti siihen suuntaan mistä Pyry oli tullut. Onneksi oli kaveri vastassa ja hän sai napattua supin kiinni. Pyrykin tuli ulos samalla, kun roikkui supissa kiinni.

Siistittiin paikat ladoissa entiselleen ja lähdettiin autoille. Aikaa meni kaikkiaan kolmisen tuntia ja koirat saivat hyvät rupeamat supityöskentelyä. Nella on kokenut konkari, mutta hienoa oli nähdä miten Pyry touhusi kuin vanha tekijä, vaikka kokemuksia oikeasta supityöskentelystä tähän malliin ei aiemmin olekaan. Tästä on hyvä jatkaa!

Pyry ei meinannut päästää ollenkaan irti supista - "Tämä on mun!"