Emppu komeana heti trimmauksen jälkeen heinäkuussa
Tulipas mukavia terveisiä Empun eli Joenpenkan Empivän-Empun isännältä! Emppu oli päässyt jänisjahtiin jo muutaman kerran ja poika tuntuu kehittyneen kovasti ajohommissa. Ajoajat ovat pidentyneet ja Emppu selvittelee jo hyvin hukkia. Emppu vaikuttaa jo taitavalta ja sitkeältä ajurilta. Tässä Empun isännän mukavaa tarinaa pojan viimeisimmistä jahtireissuista:
Jahtikausi on alkanut. Olimme Empun kanssa tarkkana ja heti kauden alussa lähdimme jänisjahtiin "vanhoille metsästysmaille" eikä kestänyt kuin puolisen tuntia, kun ensimmäisen kerran kuului haukku. Useamman kerran tuli hukkakin, mutta sinnikkäästi Emppu haki ja jahdin aikana Emppu juoksikin 24 km! Saalista tuolta reissulta emme saaneet, vaikka itse lähes kompastuin rusakkoon mennessäni tiheän matalaa puustoa olevan pusikon läpi. Rusakko loikkasi metsikköön enkä toki olisi sitä ehtinyt ampuakaan, sillä tuossa tilanteessa minulla oli ase olalla.
Toinen jahtireissu olikin jo antoisampi: aamuharjoituksena meillä oli jäljestys, jonka lankomies oli järjestänyt. Edellisenä päivänä hän oli kaatanut jäniksen, jota oli vetänyt nurmikossa talon ympäri. Emppu oli "heti kartalla": vauhdilla seurattiin hajujälkeä, joka päättyi pyykinkuivaustelineen kohdalle. Meni hetki ennenkuin Emppu hoksasi, että nyt haju tuleekin ylhäältä, jossa jänis roikkui. Emppu iski hampaansa välittömästi etukäpälään, rutina kuului ja heti perään yritti saada sopimaan suuhunsa jäniksen pään.
Sitten lähdimme jahtiin: päästin peltojen ja rannan välissä olevaan tiheään pajukkoon Empun hakemaan eikä kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia, kun kuului hyvin kantava haukku. Ajoa kesti parisen tuntia, välillä oli toki hiljaistakin, mutta ajo jatkui. Sitten kuului laukaus. Lankomies oli pellon reunassa ollessaan havainnut pajukossa liikettä ja tarkkana kun oli niin havaitsi, että kettuhan siinä oli. No, se oli ketun surma. Uudenvuoden ilotulitukset ovat saaneet Empun varovaiseksi, mutta olin tyytyväinen, kun haukkuääni pienen tauon jälkeen taas kuului. Annoin Empun jatkaa vielä tunnin verran, sitten otin pojan kiinni. Epäselväksi meille jäi se, oliko ajossa jänis ja oliko kettu eksynyt tielle vai ajoiko Emppu heti alussa jo kettua vai ajoiko kettu jänistä ja Emppu perässä.
Kolmas reissu oli mielenkiintoinen, vaikka emme saalista nytkään saaneet. Komea, kuuluva haukku jälleen ja parhaimmillaan muutamaa kymmentä metriä vaille kilometrin päässä minusta Emppu kävi, kun seurasin kartalla tilannetta, juoksukilometrejä yhteensä 19. Ja mikä parasta niin hukan tultua Emppu palasi takaisin menojälkiä ja aloitti uuden haun. Ensi viikolla säiden salliessa käännämme jälleen kuonon kohti jahtimaita.
Hannu mietti tuota Empun ajosta ammuttua kettua ja epäili, että kysymyksessä olisi ollut karkkokettu, joka oli lähtenyt liikkeelle Empun ajaessa jänistä. Hyvä reissu, kun saalista tuli! Empun ensimmäinen jäniskaato antaa vielä odottaa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee, siitä olen aivan varma!
Hyvää jatkoa Empun ja isännän hyvin alkaneelle jahtisyksylle!
