Joenpenkkalaisten näyttelyvuosi 2016Maanantai 19.12.2016 - Marja J Tälle sivulle kootaan kaikki vuoden näyttelyuutiset niin virallisista näyttelyistä kuin mätsäreistäkin. Jotta näyttelyarviostelut avautuisivat, kannattaa perehtyä hyvin mäyräkoiran rotumääritelmään, anatomiaan ja näyttelyterminologiaan. Lisää tietoa näyttelyarvostelujen tulkintaan löytyy täältä. Kiitokset harrastamisesta Joenpenkan kasvattien kanssa. Näyttelytulokset, kuvat ja arvostelut ovat tervetulleita kotisivuille! |
|
Avainsanat: tulokset, vuosi 2016, näyttelyt, Joenpenkan Iskevä-Ippo, Elmeri, Roihu, Poke, Ossi, Joenpenkan Oona-Onnenapila, Joenpenkan Otra-Onnenpoika, Joenpenkan Orvo-Onnenkäpälä |
Joenpenkkalaisten jahtikausi 2014 - 2015Tiistai 3.3.2015 - Marja J On aina mukava seurata miten mäyräkoira opettelee toimimaan metsällä ja oppii käyttämään luontaisia taitojaan metsästystilanteessa ja toimimaan toivotulla tavalla riistan kanssa. Yhteiset antoisat reissut koirien kanssa ovat tärkeitä eikä se saalis ole aina pääasia, vaikka onnistuneet osumatkin ilahduttavat. Muitakin kiinnostavat erilaiset jahti- ja jäljestystarinat ja tapausselostukset kuvineen ovat edelleenkin toivottuja ja tervetulleita! Joenpenkkalaisten vanhemmat jahtitarinat kaudelta 2013 - 2014 löytyvät nyt palkista ERÄJUTUT 2.3.2015 - Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) helmikuisia kuulumisia Tuli terveisiä Eetin isännältä Tonilta. Eeti on saanut kaverin, kun taloon muutti kk.mäykky Piitu. Piitukin on jo käynyt vähän nuuskuttelemassa supin ja ketun jälkiä. Eeti on päässyt taas jahtiin ja Kivijärveltä oli saatu helmikuun viimeisenä päivänä eräksi kaksi supia ja homma jatkuu. Eeti pääsi mukaan myös syksyn peurajahtiin ja kovasti oli tullut kehuja. Ja vaikka ajoista ei nyt saalista tullutkaan, saivat Eeti ja Toni kutsun myös tulevalle jahtikaudelle.
Vuoden alun kuulumiset Tonilta ja Eetiltä (Joenpenkan Etevä-Eeti) Uusi vuosi on alkanut metsästyksen merkeissä Keski-Suomessa. 4.1. Eetiltä saatiin kaksi supia isosta kantokasasta. Rallia oli kestänyt kolme tuntia, ennen kuin turrikat oli saatu pois. 6.1. Eeti oli päässyt taas Kivijärvelle peurajahtiin, mutta peuroja ei oltu saatu eräksi. Eeti oli kuitenkin ajanut niitä sitkeästi yhteensä kolme tuntia. Keski-Suomessakin lumikelit alkavat olla mäyräkoiralle jo aika hankalat. Lauantai 20.12.2014 - Musun (CurlyCo Where Is My Fox) työskentelystä kettu eräksi Ajoporukka oli Siikalatvalla jahdissa ja nuori ajokoira oli merkannut ketun luolan. Musulla on jo vähän kokemusta koeputkilta, mutta tämä kerta oli ensimmäinen luonnonluolilla. Musu oli työskennellyt sitkeästi yli kaksi tuntia ja kettu saatiin viimein eräksi. Nyt tuli luomuharjoitus myös tulevaan A-kokeeseen, jossa koiran on ensin kaivettava itsensä hiekkaesteen läpi. Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) loka-marraskuun kuulumisia
Tonilta tuli Eetin viimeaikojen kuulumisia. Eeti oli kunnostautunut taas monipuolisesti ja eräksi oli saatu muutama supi, kettuja niin ajosta kuin luoliltakin. Eeti oli päässyt myös peura-ajoon. Eeti on kunnon luolakoira, ja työskentelypaikan olosuhteet näkyvät myös koirassa.:) Lauantai 22.11.2014 - Musu ja Emppu kaurisjahdissa Muhoksella Hannu Pietiläinen Emppu (Joenpenkan Empivä-Emppu) ja Musu (CurlyCo Where Is My Fox) osallistuivat perinteiseen Laitasaaren kaurisjahtiin Muhoksella. Emppu oli mukana jo viime vuonna ja nyt pääsi Musukin mukaan. Porukka jakaantui kahdelle alueelle ja molemmat koirat olivat omilla työmaillaan. Emppu ajeli alkuun rusakkoa ja Musu metsäjänistä, kunnes saatiin tieto tuoreista kauriin jäljistä. Musu otti neljä kaurista ajoon ja noin tunnin ajon jälkeen Emppu jatkoi hommaa. Kaatoa ei nyt saatu, mutta moni passimies sai näköhavainnon kauriista. Ehkäpä Emppu ja Musu pääsevät ensi vuonnakin taas näyttämään miten mäyräkoira toimii kaurismetsällä. Viikonloppu 15. - 16.11.2014 - Musu ja suomenajurit ajoharjoituksissa Hannu Pietiläinen Rantsilassa asuvat mäyräkoira Musu (CurlyCo Where Is My Fox) sekä suomenajokoirat Metku ja Karu kävivät viikonloppuvisiitillä Limingassa. Tarkoitus oli saada ajokokemusta ja harjoitusta jänisten kanssa. Rantsilan seudulla susitilanne on ollut huolestuttava ja ilman lumipeitettä ei ole tietoa niiden liikkeistä. Koirien laskeminen ajoon on ollut riskialtista ja niinpä sovittiin, että koirat voivat tulla vierasmetsälle Liminkaan.
Lauantaina 15.11. totuteltiin nuorempien Musun ja Metkun kanssa uusiin maisemiin eivätkä ajot oikein meinanneet sujua. Vanhempi herra Karu teki pitkän haun, mutta ajo jäi tällä kertaa konkariltakin saamatta.
Sunnuntaina 16.11. olikin pikkuisen lunta maassa ja jäniksen jälki näkyi ojien pohjalla jään päällä sekä tien pinnalla. Keli oli hyvä ja heti aamulla Metku tekikin ylösoton ja ajoi komeasti vitivalkoista jänistä ensikertalaiselle hyvän tovin.
Musu jatkoi saman jäniksen jäljellä, kun ensin oli löytänyt tiheässä kuusikossa piilotelleen puppelin. Ajo kesti parikymmentä minuuttia kunnes hukka hiljensi koiran. Hiljaisuutta kesti jonkin aikaa, mutta sitten alkoikin kiivas ja matalaääninen paikallaan pysyvä haukku, jota luulimme ensin supihaukuksi. Lähettyville päästyämme haukku muuttui kiivaaksi ajohaukuksi, joka loppui lyhyen ajon päätteeksi. Ihmettelimme kovasti mistä oli kyse, mutta kun löysimme jäljet maastosta, niin selvisi, että Musu ja nuori, pienikokoinen ilves olivat kohdanneet toisensa tiheässä risukossa. Kauempana kuulunut toinen ajo oli ilmeisesti karkottanut ilveksen meidän suuntaan. Musun haukusta oli helppo tunnistaa tapahtuman vaiheet. Jänisajo oli tiheää, korkeaäänistä ja hyvin kuuluvaa. Ilveshaukku taas oli matalaa, murahtelevaa ja kiivasta kuten haukku keinoluolilla ketun kanssa.
Lopulta Karukin pääsi saman jäniksen jäljelle ja ajoi pitkään jänistä pienellä alueella, joka alkoi olla jo täynnä koirien, miesten ja jäniksen jälkiä. Metsätiellä ajoa kuunnellessamme tielle ilmestyi jokin eläin melko kauas, emmekä heti tunnistaneet sitä. Ilvekseltä se alkuun näytti kohti tullessaan, mutta kääntyessään näkyi pitkä häntä ja kettuhan se oli, mutta todella pitkäjalkainen ja isokokoinen. Kettu kulki tien yli ja jatkoi kohti Karun ajoa. Ihmettelimme sen rohkeutta kun se oli kulkenut aivan auton ja savuavan nuotion vierestä ja jatkoi kohti koiran ajoa. Tapahtumarikas päivä ja kokemuksia tuli sekä koirille että miehille. Seuraavalla kerralla otetaan ehkä pyssytkin mukaan.
Nellin (Joenpenkan Eloisa-Ella) jahtikuulumisia Ivalosta Emman (Joenpenkan Ehtoisa-Emma) ja Elmerin (Joenpenkan Iskevä-Ippo) jahtikuulumisia
Kuva kopioitu Facebookista, Joenpenkan kennelin ryhmästä. Eetin (Joenpenkan Etevä-Eeti) syyskuun kuulumisia Eetikin on päässyt taas jahtihommiin ja jatkaa ajohommia sekä pienpetojen pyyntiä entiseen, tehokkaaseen tyyliinsä. Eiköhän taas saada Eetinkin kuulumisia. Empun kettujahti 3.9.2014 Empun (Joenpenkan Empivä-Emppu) isäntä Esko kirjoitti taas lupsakkaan tyyliinsä Empun jahtihommista Paljon on vettä virrannut Oulujärvestä jokea pitkin mereen siitä, kun viimeksi olimme yhteydessä. Aloitimme tänään uuden jahtikauden "tekopitäjäni" leikattujen viljapeltojen ja tosi tiheiden rantapusikoiden maisemissa. Emppu oli tapansa mukaan tohkeissaan päästessään kunnon jahtimaille - mökkirannan sammakoita kesän aikana on nuuskittu ja haukuttu aivan tarpeeksi ja pari karkumatkaa rusakon perässäkin on tehty.
Parituntisen, ajoittain hyvinkin kiihkeän ajon jälkeen saimme nuoren ketun kaadetuksi - ja kuten voi arvata niin Emppu oli suorastaan hurjana saaliin kimpussa. Emppu sai kontaktin kettuun Intian viidakkoa muistuttavassa pajupusikossa, joten meni tovin aikaa ennenkuin itse pääsin paikalle viimeistelemään saaliin.
Aatun (Joenpenkan Iso-Iiro) ensimmäinen supi 24.8.2014
 |
|
Avainsanat: luolametsästys, Musu, CurlyCo Where Is My Fox, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella, Aatu, Joenpenkan Iso-Iiro, Emppu, Joenpenkan Empivä-Emppu, Eeti, Joenpenkan Etevä-Eeti, metsästys, ajometsästys |
Joenpenkkalaisten näyttelyvuosi 2014Tiistai 2.9.2014 - Marja J Tälle sivulle kootaan kaikki vuoden näyttelyuutiset niin virallisista näyttelyistä kuin mätsäreistäkin. Kuvat ja näyttelyarviostelut ovat tervetulleita. Jotta näyttelyarviostelut avautuisivat, kannattaa perehtyä hyvin mäyräkoiran rotumääritelmään, anatomiaan ja näyttelyterminologiaan. Lisää tietoa näyttelyarvostelujen tulkintaan löytyy täältä. Liminka RN 30.8.2014Tuomari: Dusan Paunovic, Serbia
Curlyco Where Is My Fox MUSU: NUO ERI1 SA PN2 SERT 19 months. Nice elegant young female correct in type. Correct female head elegant neck. Enough chest & bones for age. Could be stronger in front. Good topline & behind angulation. Front moving should be better, correct from silhouette side.
Limingan narttujen parhaat: Bella, Musu, Kira ja Hertta. Kuva: Hannu Pietiläinen Joenpenkan Iloinen-Ilmi HERTTA: KÄY ERI1 SA PN4 VA-SERT 2,5 years. Nice female. Correct proportions & type. Good female head & neck. Correct chest, forechest & bones. Good length between legs & chest. Enough correct topline and behind. Good condition. In front and behind movement could be more parallel, enough correct from silhouette. Joenpenkan Iso-Iiro AATU: AVO ERI1 2.5 years. Good size & proportions. Good type, correct head & neck, correct chest & forechest. Enough bones, good topline, close in hocks, correct substance and coat. Behind moving could be better, little bit short front steps. Very nice temperament. Lämpimät onnittelut Heidille ja Hertalle sekä Tiialle ja Aatulle sekä kiitokset harrastamisesta koirien kanssa! Onnittelut myös Musun kotiväelle Terhille ja Jarmolle sekä kiitokset Musun hyvästä hoidosta ja treenaamisesta! Kiitokset myös Kastehelmelle Musun esittämisestä ekalla kierroksella! Kuhmo RN 17.8.2014Tuomari: Marjo Nygård
Joenpenkan Iskevä-Ippo ELMERI: AVO ERI AVK1 SA PU1 SERT ROP Joenpenkan Innokas-Iikku OIVA: AVO ERI AVK2 Onnittelut Elmerille kolmennesta sertistä. Onnittelut myös Oivalle ERInomaisesta tuloksesta. Kuva: Kastehelmi Kakko Oulu KV 13.7.2014Tuomari: Tuula Savolainen Joenpenkan Iloinen-Ilmi HERTTA: KÄY ERI KÄK2 Joenpenkan Iskevä-Ippo ELMERI: AVO ERI AVK2 Joenpenkan Iso-Iiro AATU: AVO EH AVK4 Tiivis kokonaisuus. Kaunis ylälinja. Oikealinjainen, pitkä pää. Hyvät tummat silmät. Eturintaa voisi olla enemmän. Hyvät, suorat eturaajat. Tilava rintakehä voisi olla hieman pitempi. Hieman lyhyet olkavarret. Riittävästi kulmautunut takaa. Hyvä karvanlaatu, hieman lyhyt turkki. Kapeat edestakaisliikkeet, sivuliikkeessä etuaskel jää lyhyeksi. Hyvä häntä.
CurlyCo Where Is My Fox MUSU: NUO EH JUK3 1,5 v narttu. Saa vielä ylälinjaltaan vakiintua sekä seistessä, että liikkeessä. Hyvä pään pituus. Tummat silmät. Pehmeä, niukka partakarvoitus. Eturintaa tarvitaan lisää. Tilava, pitkä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvä, vahva lantio. Lyhyet, suorahkot olkavarret. Riittävästi kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Kapeat etuliikkeet. Sivuliikkeessä askel saisi olla tehokkaampi. Hyvä runkoturkki, raajoissa pehmeämpi karva. Rovaniemi KV 21.6.2014Tuomari: Irina Poletaeva, Suomi |
|
Avainsanat: tulokset, vuosi 2014, vuoden 2014 tulokset, näyttelyt, Musu, CurlyCo Where Is My Fox, Oiva, Joenpenkan Innokas-Iikku, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo, Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi |
Elmeri ROP, RYP1, BIS2 ja Hertta VSP!Lauantai 3.5.2014 - Marja J
Joenpenkan I-ipanat (i: FI MVA FI KVA-L FI JVA Tiny Trotter's Nobleman e: FI KVA-L Joenpenkan Ehtoisa-Emma) - sisarukset Hertta ja Elmeri rotunsa kaunein ja komein. Elmeri jatkoi vielä hienosti RYP-kehässä ykköseksi ja oli näyttelyn toiseksi kaunein koira!
Upeaa, hienoa Joenpenkan I-ipanat Hertta ja Elmeri! Kiitos kuvista Ulla Henriksson, Heidi Takaluoma ja Pauliina Pönkkä
|
|
Avainsanat: Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo, näyttelyt |
Elmerin kuulumisiaMaanantai 9.12.2013 klo 12.32 - Marja J
Elmeri kävi Itsenäisyyspäivänä Pauliinan kanssa Oulun Koirakerhon järjestämässä Match Showssa. Elmeri ei turhista hötkyile vaikka olisi vähän vipinää ympärillä ja meni kehässä hienosti kuin vanha kehäkettu. Elmeri pärjäsi oikein hyvin ja sijoittui pieneten aikuisten neljänneksi. Onnittelut Elmerille! Kävimme Hannun kanssa Haukkukeitaalla OSTY:n LUT-treeneissä 1.12. ja meillä oli mukana Elmeri sytyttelyissä. Eipä Elmeri haukkukeitaallakaan paljon ennen harjoituksia hötkyt, mutta tasi kyllä muistaa jotain ekasta treenistä hallilla. Elmeri oli nyt toista kertaa sytyttelemässä kettukiinnostusta ja ekasta kerrasta aikaa oli kulunut vuosi. Poika oli saanut kypsyä rauhassa ja vuoden aikana oli tullut jo vähän riistatuntumaakin. Ensin Elmeri oli vähän ihmeissään hallissa, nuuskutteli ja katseli ympärilleen, mutta pian löytyi levyn takaa piilosta häkki, jossa oli jotain tosi paljon kiinnostavampaa. Vähään aikaan ei kuulunut yhtään mitään ääntä, vaikka poika seurailikin tiiviisti liikkuvaa häkkiä. Sitten paukahti komea ja miehekäs haukku! Elmerillä on tosi kuuluva haukku, jota sitten jatkui tasaisesti harjoituksen loppuun asti. Hannu kyllä vähän valitti, että meinasivat korvat mennä lukkoon. Poika oli selvästi kypsynyt ja syttyi nyt jo hyvin riistalle. Tästä on hyvä nyt jatkaa treenejä! |
|
Avainsanat: Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo, näyttelyt, LUT |
Joenpenkkalaisia julkaisuissaTorstai 7.11.2013 - Marja J Joenpenkkalaisia löytyy myös Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerhon ensi vuoden kalenterista. Kalenterin tilausohje ja linkki kaikkiin kalenterikuviin löytyy täältä Ajankohtaista-Blogista.
Kalenterin kannessa tepastelee tarkkana Elmeri, kuva Kari Uotila.
Hertta on päässyt toukokuuun kalenteritytöksi, kuva Heidi Takaluoma.
Ja sisarusten eno Emppu paistattelee päivää huhtikuun kuvassa, kuva Esko Lämsä.
Elmerin löytää myös PSMKK:n Tuubi-lehden uusimmasta numerosta, kuva Kari Uotila.
Tässä Hertan söpö pentukuva, joka löytyy myös pikkukuvana lehdestä, kuva Heidi Takaluoma. |
|
Avainsanat: Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo, Emppu, Joenpenkan Empivä-Emppu |
Neljän karkkarin jälkitreenit Mäntyselässä 15.9.2013Maanantai 16.9.2013 - Marja J
Mukavat syyskelit jatkuvat, joten suunniteltiin Karvosen Leenan kanssa vielä yhteisiä jälkitreenejä Merkaleen´s kennelin ja Joenpenkan kennelin nuorimmille ja vasta jälkiharrastukset aloittaneille kasvateille. Jahtikausi on jo hyvällä alulla ja osa koirista oli jo ajohommissa ja jatkaa mahdollisesti jälkitreenejä ensi keväänä. Nyt mukaan ilmoittautuivat Rommin (Merkaleen´s Dennis) kotiväki Noora ja Aki, Wiirun (Merkaleen´s Erina) isäntä Seppo, Wiirun siskon Elisan (Merkaleen´s Eliza) emäntä Leena sekä Elmerin (Joenpenkan Iskevä-Ippo) emäntä Pauliina. Osa koirien omistajista oli osallistunut keväällä PSMKK:n järjestämälle jäljestämisen teoriakurssille ja jälkihommia oli harjoiteltu myös omatoimisesti koirien kanssa. ”Maastomestari” Hannu kävi katsastamassa Mäntyselän maastot ja sinne pystyi tekemään hyvin neljä hieman AVO-koejälkeä lyhyempää jälkeä. Launtai-iltapäivänä kävimme porukalla tekemässä jäljet ja jokaiselle koiralle tehtiin toivomusten mukaiset, sopivan pituiset avomerkityt jäljet. Kaikkien jälkien ikä jäljestettäessä oli noin 18 tuntia. Sunnuntaina kokoonnuimme heti aamusta varsinaisiin harjoituksiin koirien kanssa. Saimme harjoitella ihan rauhassa, eikä alueella onneksi ollut metsästäjiä koiriensa kanssa tai marjastajia. Riistahavaintoja jälkien tuntumasta kyllä löytyi niin kuin pitääkin. Ennen jälkihommia harjoiteltiin paukkukoetta. Hannu ampui haulikolla ensin kauempana ja kun yksikään koira ei hätkähtänyt, ampuminen toistettiin lähempää. Pamauksen kuullessaan kaikki koirat seisoivat terhakkana, katseet terävä. Rommille ja Wiirulle tehtiin vielä ihan oikea paukkukoe, koirat kytkettiin puihin ja ohjaajat seisoivat kauempana tiellä. Laukauksensietotesti meni niin kuin pitääkin. Wiirun jälki oli hieman vajaa 800 metriä ja maasto oli melko helppokulkuista sekametsää. Wiirun kiusana olivat kuitenkin monet tuoreet riistanhajut. Ensimmäisellä osuudella oli pyörinyt jänis ja toisella osuudella hirvi sekä mahdollisesti myös metsälintuja. Wiiru eteni ripeävauhtisesti ja hyvin, mutta välillä tuoreet riistanjäljet houkuttivat verijälkeä enemmän ja Seppo ohjasikin Wiirua takaisin jäljelle. Kaato löytyi ja Wiiru kantoi sitä ylpeänä. Rommin jälki oli noin 600 metriä, osaksi suopursurämettä, osaksi tiheää helppokulkuisempaa kangasmaastoa. Rommi eteni varmasti, rauhallista vauhtia, selvitti kulmat vaivatta ja merkkasi makaukset hyvin. Rommi oli ollut jäljellä vain kerran keväällä, ja Noora sekä Aki ilahtuivatkin kovasti Rommin taitavasta työskentelystä. Rommi tuli kaadolle ja esitteli pitkään ylpeänä löytöään. Elmerin jäljellä oli pituutta 460 metriä ja suurin osa oli suopursurämettä. Elmeri eteni jäljellä erittäin rauhallisesti ja jälkitarkasti, aivan lyhyen matkan ilmavainulla hieman jäljen sivussa, eikä vaikeakulkunen suopursualue tuottanut mitään vaikeuksia. Elmeri teki pieniä tarkistuslenkkejä varsinkin ojan pohjilla missä oli hirven jälkiä, mutta palasi sitten taas omatoimisesti jäljelle. Makaukset Elmeri merkkasi antaumuksella ja maisteli rauhassa maata. Kaadolla Elmeri omi sorkan ja kantoi sitä ylpeänä taukopaikalle, niin kuin Emma-emälläkin on tapana. Elisa ei ollut aikaisemmin ollut jäljellä ja Elisalle teimmekin lyhyemmän 100 metriä pitkän jäljen melko helppoon maastoon. Jäljellä oli vain yksi kulma ja kulmalla makaus. Elisalla ei ollut aikaisempaa kokemusta jäljellä. Tyttö lähti hyvin jäljelle ja menikin ensikertalaiseksi ihan hyvin. Elisa nautti metsäreissusta ja ihanat metsän hajut kiinnostivat välillä verijälkeä enemmän, ja Leena auttoi vauhdikasta tyttö takaisin jäljelle. Elisakin löysi kaadon ja toimi sen kanssa niin kuin pitääkin. Kaikki neljä karkkaria saivat hyvää harjoitusta ja omistajat vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun ja yhteistyöhön koiran kanssa. Jälkien nuuskuttelun jälkeen istahdimme vielä tulille, paistoimme makkaraa ja joimme kahvit. Kaikki koirat pääsivät sorkalle - palkitsevinta onkin se mitä löytyi jäljen päästä! Osalla kaatona oli hirven, osalla kauriin sorkka. Kaadolla olevaa palkintoa tutkittiinkin innokkaasti, haisteltiin, nuoltiin ja kannettiin ylpeänä löytöä! Tästä on mukava jatkaa! Kiitokset mukavasta jälkiviikonlopusta ja yhteisestä ulkoilutapahtumasta kaikille!Ehkäpä vielä tapaamme tämän mielenkiintoisen, koiria kiinnostavan harrastuksen parissa myös tulevana keväänä!Kuvia: MEJÄ-treenit Mäntyselässä 15.9.2013 |
|
Avainsanat: MEJÄ, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo, yhteistreeni, jälkitreeni |
Komea kesäpoika ElmeriLauantai 6.7.2013 klo 10.25 - Marja J Pauliina lähetti Elmeristä muutaman kuvan. Elmerille kuuluu hyvää ja kunto kasvaa kohisten. Elmeri on ollut toipilaana toukokuun alusta. Elmeri sai rajuja vatsaoireita ja epäiltiin jopa suolitukosta, sillä poika tykkää napsia maasta käpyjä ja kaarnan palasia. Suoli avattiin, mutta tukosta ei löytynyt ja tutkimuksissa selvisi että suolen lisäksi myös haima oli tulehtunut. Elmeri oli erikoisruokavaliolla, mutta on saanut kontrollissa terveen paperit. Elmeri on kyllä aikamoinen komistus ja tosi lupsakka kaveri!
|
|
Avainsanat: Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo |
LUT-harjoituksissa Haukkukeitaalla 8.12.2012Maanantai 10.12.2012 klo 18.30 - Marja J Viime lauantaina osallistui Oulun Haukkukeitaalla iso joukko Teräsmummo Nora jälkeläisiä Oulun Terrieriyhdistyksen eli OSTY:n järjestämiin luolaharjoituksiin. Harjoituksissa ja mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa LUT-kokeissa testataan taipumuksia ja sopivuutta luolatyöskentelyyn luonnonluolilla. Harjoittelun tarkoituksena on herätellä koiran riistavaisto ja totuttaa koira ahdinkoputken läpäisyyn, luolaputkissa liikkumiseen sekä hiekkaesteen läpäisyyn. Aivan aloittelijat osallistuvat nk. sytyttelyyn, osa harjoittelee ahdinkoputkea ja edistyneimmät treenaavaan koetta varten. Noran tyttö Emma oli hakemassa viimesilausta tammikuun A-koetta varten ja Emman sisko Nelli oli tullut Ivalosta asti tutustumaan ensimmäistä kertaa häkkikettuun. Myös Emman pikkupojat Elmeri ja Aatu tulivat ihmettelemään ensimmäisen kerran häkkikettua. Pojat ovat vielä nuoria, vasta vajaa kahdeksan kuukautta, joten kaikki muu kuin itse kettu tuntui kiinnostavan. Mutta kun poikia vähän houkuteltiin, kiinnostus lisääntyi ja Aatulta irtosikin lopulta komea haukku. Pojat tarvitsevat vielä aikaa kehittyäkseen ja saadakseen riittävästi luolakoirien tarvitsemaan itsevarmuutta ja rohkeutta, joten jatkoharjoittelulla ei vielä ole mikään kiire.
Aatu terhakkana Tiian sylissä. Nelli on jo syttynyt riistalle, eikä siinä kummempia houkutteluja tarvittu! - Nelli ei empinyt yhtään, vaan ryntäsi raivokkaasti haukkumaan häkkikettua. Nelli saikin lainaksi meidän ylipitkän ahdinkoputken, että pääsee treenaamaan jatkossa lisää. Paikalla olivat myös Pyryn tytöt Koivukujan Kerttu Torniosta ja Pipsa Oulusta. Kertulla olikin jo vähän riistakokemuksia, mutta sytyttelyssä Kertun kanssa ei oltu käyty. Pipsa oli kokeillut sytyttelyä jo aikaisemminkin, mutta jatkoa varten molemmat tarvitsevat vielä vähän lisää rutistusta - ärhäkkyyttä ja itsevarmuutta riistan kanssa. Luolakoirien koulutusohjeissa suositellaan, että sytyttelyt ja tutustuminen keinoluolastoon aloitettaisiin noin 8-9 kuukauden iässä ja vaativammat putkiharjoittelut oikean riistan kanssa vasta lähempänä tuota 15-kuukauden koeikää. Tässäkin on tietysti koirakohtaisia eroja, mutta näissä vaativissa luolahommissa ei kannata kehittymättömän, nuoren koiran kanssa turhaa kiirehtiä. Koiralle pitää antaa harjoitusten välillä tarpeeksi aikaa kypsytellä kokemiaan asioita ja harjoituksissa suoritus pitää aina jättää just siihen makeimpaan kohtaan, niin että koiralle jää positiivinen vire ja mukava kutkutus hommaan. Harjoitusrupeamat eivät saa olla liian pitkiä ja rasittavia. Ei kannata myöskään turhan paljon harjoitella, että koiran kiinnostus säilyisi. Noran ja Miron kanssa sytyttelyt ja putkiharjoituksen on aloitettu vasta noin 1,5-vuotiaina ja molemmat valioituivat hieman yli kaksivuotiaina. Pyryn kanssa kävimme nuuskuttelemassa häkkiketulla noin 10-kuukauden ikäisenä, mutta homma ei kiinnostanut poikaa yhtään. Pidimmekin pitemmän tauon harjoittelussa ja kun Pyry oli juuri tuon 15-kuukautta, ärhäkkyyttä ketulle löytyi jo aivan eri tavalla. Kaikille meidän koirille ahdinko on tuottanut aluksi vaikeuksia, mutta kun into lisääntyi ja kotona harjoittelimme omalla ahdinkoputkella, ei kokeissa ollut enää vaikeuksia. Lisää intoa ja potkua kokeisiin antoivat onnistuneet riistatapahtumat luonnonluolilla. Suurimpana ongelmana kaikilla kolmella omalla koiralla on ollut liika intoilu ja äänen anto tyhjän luolantarkastuksessa. Ja on myös muistettava, että kaikilla luolataustaisillakaan mäyräkoirilla ei välttämättä ole riittävästi intoa ja taipumuksia luolakoiran vaativiin tehtäviin. Jos ei halua kasvattaa koirastaan ärhäkkää luolakoiraa, eikä sen kanssa ole tarkoitus käydä luolilla, niin ei ole mitään syytä myöskään sytytellä koiraa riistalle. Onneksi mäyräkoirille on myös muita hyödyllisiä ja koiraa kiinnostavia harrastuksia ja koemuotoja, joissa se pääsee toteuttamaan mahdollisia muita taipumuksiaan. Nora-isomummin ensimmäinen käynti keinoputkessa - Vietti vie Noraa ketun luo, Kaleva 5.11.2004 (eihän Nora mikään kettuterrieri kuitenkaan ole....) Lisätietoa mäyräkoiran koulutuksesta luolakokeita ja luolatyöskentelyä varten
Kiitokset Kaisa Tapolalle ja Eero Suomukselle julkaisuluvista! Ja Pauliinalle kiitos Aatun kuvista! |
|
Avainsanat: LUT, Nelli, Joenpenkan Eloisa-Ella, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma, Aatu, Joenpenkan Iso-Iiro, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo |
Hertan ja Elmerin kanssa HaapakankaallaLauantai 27.10.2012 klo 13.08 - Marja J
Hertta ja Elmeri pääsivät viime sunnuntaina 21.10. metsäretkelle Temmeksen Haapakankaalle. Haapakankaan maasto on helppokulkuista möntykangasta ja siellä olemme harjoitelleen myös muiden mäyräkoirien kanssa. Mukana retkellä oli Hertan kotiväki Heidi ja Mika sekä Elmerin kotiväki Pauliina ja Kari. Hertta ja Elmeri olivat koko ajan vauhdissa: parivaljakko ravasi metsässä, nuuskutteli ja kiusoitteli toisiaan kepinpalasilla. Hertta ja Elmeri ovat tottuneet pienestä pitäen leikkimään keskenään ja kyllä moilemmilla tuntukin olevan mukavaa! Pauliina teki koirien lämmitellessä molemmille naudanverellä lyhyet verijäljet, jossa oli lähtömakauksen lisäksi yksi makaus ja kulma sekä tietenkin hyvä palkinto eli kauriin sorkka. Molemmat pennut ovat jo ottaneet vähän tuntumaa jälkien nuuskutteluun. Molemmat tutkivat makausta oikein kunnolla ja kun veri haisi siinä voimakkaammiin, ei jäljelle lähtö heti kiinnostanutkaan. Oli mukava katsella, miten hartaasti ja hieman ihmetellen jälkeä nuuskittiin ja seurattiin - ja sorkan löytyminen oli iso juttu molemmille! Hertta ja Elmeri palasivat vielä omatoimisestikin nuuskuttelemaan jälkeä. Hertta ja Elmeri Haapakankaalla - kuvat Jälkiharjoitukset voi ihan hyvin aloittaa jo 5 - 6 kuukauden iässä. Vaikka omaan pihaan tai muuhun helppoon maastoon voi tehdä lyhyitä laahaus- tai verijälkiä sorkalla, verisienellä tai vaikkapa jauheihaköntillä, joka on laitettu verkkopussiin. Tärkeä on myös totuttaa pentu kulkemaan metsässä ja erilaisissa maastoissa ja totuttaa koira metsänhajuihin. Samalla yhteistyö lujittuu ihmisen kanssa ja ihmisen koiranlukutaito kehittyy. Harjoitusjäljen ei alussa tarvitse olla pitkä, vain muutama kymmenen metriä, eikä siinä tarvitse olla kulmia tai katkoja. Ja jälki saa olla aivan tuore. Tärkeintä on saada koira ymmärtämään millä asialla ollaan ja kiinnostumaan itse etsimään ja seuraaman jälkeä. Olisi hyvä, jos koiralla olisi jälkihommia varten aivan oma ja erityinen valjas, jonka pukemisesta koira jo ymmäärtäisi mihin ollaan menossa ja mitä mukavaa oin tulossa. Motivointi ja kehuminen on tässä vaiheessa todella tärkeä, että pentu ymmärtää mitä häneltä odotetaan ja minkä asian hän tekee oikein. Tässä vaiheessa kun kaikki uuusi ja outo on vähän pelottavaakin, verenhaju tai sorkka ei ehkä vielä ole riittävän hyvä palkinto, joten kiinnoistusta voi lisätä vaikkapa makupaloilla. Koiran ollessa nuori, kannattaa edetä rauhassa ja opetella uusia juttuja vähän kerrallaan koiran ikä ja kehitysvaiheet huomioon ottaen. Pientä vasta-alkajaa ei kannata uuvuttaa liian tiheillä ja vaativilla harjoituksilla, vaikeilla maastoilla tai monimutkaisilla, liian pitkillä tai vanhoilla jäljillä. Koira tarvitsee uusien asioiden sulatteluun ja kypsyttelyyn oman aikansa ja jokaisella koiralla on oma tyylinsä ja tapansa toimia. Harjoitukset pitää lopettaa aina positiiviseen kokemukseen ja niin että hoimma jää vähän kutkuttamaan koiran mieltä! Leikin avulla voi opetella myös hyödyllisiä juttuja, ja täkeintä onkin että harjoittelu on mukavaa ja palkitsevaa! Jälkikokeista ja -koulutuksesta löytyy paljon hyvää tietoa mm. Suomen Spanieliliiton kotisivuilta |
|
Avainsanat: MEJÄ, Hertta, Joenpenkan Iloinen-Ilmi, Elmeri, Joenpenkan Iskevä-Ippo |
Joenpenkan elämää
