Miro 23.1.2006 - 1.2.2013

Maanantai 4.2.2013 klo 22:45 - Marja J

miro_2011.jpg


Joenpenkalla on enää kaksi karkkaria, sillä Miro (FIN KVA-L Semilain Omar) nukahti ikiuneen perjantai-iltana 1.2. klo 19.35 Petcremossa Tyrnävällä.


Miro ja Pyry napsahtivat yhteen torstai-iltana, mutta onneksi Hannu oli kotona ja saimme pojat nopeasti irti toisistaan. Pahemmilta vaurioilta vältyttiin ja vain Miro sai pienen reiän korvalehteensä. Edellisestä poikien painiottelusta olisi tullut helmikuun lopussa kuluneeksi kolme vuotta. Silloinkin pojat selvisivät vähillä vaurioilla. Vain emännälle kävi pahasti, kun poikia erotellessa pikkurilli murtui ja se piti leikata kaksi kertaa.

Olimme päättäneet, että jos tilanne kärjistyy uudelleen, Miron on lähdettävä. Miron tilannetta oli mietitty vakavasti jo monta kertaa näitten seitsemän yhteisen vuoden aikana. Viime vuodet olivat kuitenkin olleet rauhallista aikaa ja Miron allergiakin oli paranemassa, mutta nyt olimme vaikean päätöksen edessä.

Mirosta löytyi mäyräkoiran kaksi ääripäätä: rakastettava ikuinen poikaviikari ja rasittava rauhaton riehuja. Miro oli meidän pentukoira, joka ei osannut koskaan kasvaa aikuiseksi. Miro oli helposti syttyvä ja periksi antamaton, helposti stressaantuva ja välillä aika rasittavakin. Ongelmakäyttäytymistä ja stressiä tutkittiin jo kun Miro oli vajaa puolivuotias. Miro hermostui herkästi uusissa paikoissa, autossa, kun tuli vieraita – aina kun tapahtui jotain erilaista, uutta ja arkirutiineista poikkeavaa. Onneksi moni paha tapa kuitenkin korjaantui vuosien aikana.

Miro oli mitä rakastettavin koira, mutta koko ikänsä monella tavalla yliherkkä ja ylireagoiva - otti helposti kierroksia, mutta oppi kyllä onneksi rauhoittumaan nopeasti. Metsällä Miro oli innokas ja periksi antamaton, eikä jättänyt hommiaan kesken - uuvuttikin usein itsensä kun ei malttanut lopettaa ajoissa. Miro kastroitiin 2008 ja se hieman onneksi rauhoitti poikaa.

Miro oli mamman lohduttaja! Miro aisti herkästi myös ihmisen tunnetilat pienimmästäkin nyyhkäisystä tai tuhahduksesta ja oli heti lohduttamassa ja pusuttelemassa. Mirolla oli tapana tulla usein syliini nukkumaan, kun olin tietokoneella ja Miro oli aina ensimmäisenä tulossa kainaloon päikkäreillä.

Mirolla oli ollut koko elämänsä ajan tapana rapsutella itseään, jyrsiä tassujaan ja tämä lisääntyi kun allergia pääsi pahaksi. Mirolla oli monenlaisia oireita, kutinaa, näppyjä ja vaiva paheni aina keväisin ja syksyisin. Pahimmillaan kosteilla syyskeleillä tuli pahaa märkänäppylää. Mirolle tehtiin allergiatesti 2010, mikä helpotti jatkohoitoa kun ruokavaliosta poistettiin sopimattomat aineet mm. kaikki maitotuotteet ja kala ja siirryimme raakaruokintaan. Miro sai myös tueksi jatkuvan kortisonilääkityksen. Mutta ikävä kyllä, tämä innokas metsästyskoira oli allerginen etupäässä luonnolle! Miro tervehtyi kuitenkin niin hyvin, että viime vuoden aikana ei näppyjä enää ilmestynyt ja tämän vuoden alussa jätettiin myös kortisoni pois. Miro pääsi myös rakkaimpaan hommaansa eli metsälle parin viime syksyn aikana.

Miro oli luonteeltaan aikamoinen häiläri ja hökeltäjä - Miro oli se meidän karkkarikolmikon erilainen kolmas pyörä. Koirat tulivat kyllä kotona hyvin toimeen keskenään ja Mirolla meni hyvin kun arjessa oli tietty tuttu ja turvallinen rutiini. Yhdessä käytiin lenkillä (molemmat pojat vetämättä!), juostiin ja nuuskuteltiin pihassa, pötkötettiin sohvalla ja otettiin porukalla päikkärit. Ruuasta ei koskaan tullut kisaa, mutta puruluut syötiin kuitenkin omissa tiloissa. Poissa ollessamme kaikki koirat olivat omissa osastoissaan - turvallisuuden ja kunkin koiran omankin rauhan takia. Vakavikot Nora ja Pyry sietivät Miroa, mutta vetäytyivät usein omaan rauhaansa. Talon elämä pyöri paljon Miron ympärillä, kun piti muistutella poikaa asioista ja huolehtia ettei menisi överiksi. Kastroinnista huolimatta Miro oli "urosten uros" ja Pyryn kilpailija. Jännitteitä varmaan oli ja tasapainosta ja rauhasta huolimatta nämä viimeiset kolme vuotta saatiin olla valppaina ja ennakoida ettei konflikteja pääsisi syntymään.

Miron kanssa olen joutunut ottamaan selvää ja opettelemaan monenlaisia hyödyllisiä asioita koirista yleensä, mäyräkoirista erityisesti, koirien käyttäytymisestä, koulutuksesta, sairauksista, luonnonmukaisesta ruokinnasta jne. Tuntui että koska Miro kävi ylikierroksilla se myös jossain vaiheessa vanheni nopeasti. Eikä Miro elämä helppoa ollut, kun piti stressata.

Miro oli omalla tavallaan vaativa koira ja hankala tapaus ja teinkin paljon töitä sen hyvinvoinnin ja mielenrauhan vuoksi. Tämän takia Mirosta tulikin minulle erityisen rakas! Miro oli se meidän ikuinen pikkupoika, rakastettava mussukka – mamman oma hapsuturkki Miro Miikkulainen! Katselin jo vähän vanhoja valokuvia ja Mirosta löytyi eniten hauskoja tilannekuvia!

miro_tammikuu_2013_custom.jpg

Muistoissani näen Miron viipottavan haukkuen ja häntä heiluen pitkin pihaa tai kaivautuneena sänkyyn päiväpeitteen alle niin että kuonon pää vaan näkyy. Näen myös Miron makoilemassa olohuoneen tai keittiön ikkunalaudalla lintuja tarkkaillen tai odottamassa tulevatkohan puput taas pihaan...

Suurin osa Miron elämästä sujui rauhallisesti. Viimeisinä vuosina Mirosta löytyikin vielä se lupsakka ja rakastettava pikkupoika! Miron tummista silmistä löytyi rauhaa ja seesteisyyttä - tiesin että pojalla on kaikki hyvin ja hyvä olla! Miro oli monella tapaa herkkä koira, jolta sain erittäin paljon. Mirolla oli tehtävänsä meidän elämässämme ja edelleenkin paikka sydämissämme!

Kiitos Miro, että olit meidän oma Miro Miikkulainen

Nuku rauhassa – nyt sinun on hyvä olla

Olet aina sydämissämme!


Joenpenkan väki: Marja, Hannu, Nora ja Pyry


Miron sivu

Miron ansioluettelo

Miron terveydestä

Miron kuva-albumi (Mirosta on tulossa lisää kuvia albumiin)


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Miro, Semilain Omar

Mukava vuoden lopetus

Maanantai 31.12.2012 klo 16:52 - Marja J

30.12.2012_small.jpg

Pauliina, Kari ja Emma sekä Hannu ja Miro olivat eilen Luohualla kaurisjahdissa. Mirokin pääsi nyt mukaan, kun iho on ollut vuoden ajan täysin näpytön ja kestänyt hyvin muutamilla metsästysreissuilla. Iho pitää vaan suojata hyvin vedettömällä vaseliinilla huomioliivin alta ja varsinkin kainaloista, ettei ohut ja karvaton iho hierry rikki.

Metsästäjillä oli todella onnistunut reissu, sillä Emmalle saatiin eräksi heti aamusta kaksi metsäkaurista. Mirokin pääsi ajamaan karkkokaurista, mutta kaatoa ei nyt tullut. Miro oli ajanut ihan mallikkaasti nelisenkymmentä minuuttia, mutta hukannut jäljen hankalaan maastoon ja palannut takaisin.

elmeri_ja_pupu.jpg

Emman poika Elmeri on päässyt loppuvuoden aikana tutustumaan moneen riistaeläimeen: metsäkauriiseen, rusakkoon ja kettuun. Mutta Elmerin lemppari on kyllä PUPU!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajometsästys, Miro, Semilain Omar, Emma, Joenpenkan Ehtoisa-Emma

Kauhukarkkarikolmikko kaupungissa

Torstai 19.7.2012 klo 12:43 - Marja J

Nora_Miro_Pyry_17.7.2012.jpg

Eilen kävimme karkkarikolmikon kanssa rokotuksilla Ouluvetissä, missä on nyt asioitu tiiviimmin viimeiset pari vuotta. Akuutissa on hoidettu vain silmätarkastukset ja selkäkuvaukset. Nora ja Miro saivat nyt nelosrokotteen ja raivotautirokotteen, Pyry vain raivon. Nora-isomummille laitettiin vielä sirukin (entinen merkintä on tatuointi) ja Nora sai myös ihan oman passin niin kuin Pyrylläkin jo on.

Nelosrokote ja rabies annettiin samalla kertaa kuten aina aikaisemminkin ja vielä samassa ruiskussa - eli  vain yksi piikki riitti. Nykyisin suositellaan rokotteiden antamista eri aikaan mahdollisen allergisen reaktion vuoksi. Meillä ole ollut koskaan mitään ongelmia - ja melko harvinainenhan tuo reaktio taitaa olla muillakin koirilla. Rekatiohan ei tule rokotteiden yhdistelmästä vaan jommasta kummasta aineesta ja kun ne annetaan erikseen, on helpompi selvittää kummasta aineesta reaktio tuli. Rokotuksten jälkeen on kuitenkin hyvä viipyä lääkärillä vielä jonkin aikaa, jos jotain oireita ilmeneekin.

Esittelin eläinlääkäri Raimo Kekkoselle myös Miron täysin näpyttömän nahkan, joka on nyt viimeiset 9 kuukautta ollut täysin kunnossa oikealla ruokavaliolla ja kaikkein pienimmällä kortisoniannoksella. Miro testattiin aikoinaan Ouluvetissä ja ruokavaliota muutettiin sopivaksi. Nyt voi kortisoniannosta vähentää tästäkin. Miron allergia on ollut pahimmillaan juuri keväisin kun kasvit alkavat vihertää ja myöhemmin syksyllä kun ne alkavat lakastua ja niihin tulee homeita yms. Myös kosteus on pahasta Mirolle. Mutta nyt nahkakin on paksumpaa, eikä niin karvatonta ja ohutta kuin aikaisemmin. Miro pääsee varmaan syksyllä myös jahtiin niin kuin viime syksynäkin. Pitää vaan muistaa hoitaa ja suojata iho Ceridalilla ja ajoliivillä.

Kaikkein koirien sydämet kuunneltiin ja kunto tarkastettiin ja kaikki oli niinkuin pitääkin! On se vaan mukava tuo meidän lääkäri Raimo Kekkonen, kun ei yhtään ihmettele noita mäykkyjä! Hänellä itselläänkin on nimittäin mäyräkoira.... Miro oli menomatkan autossa aivan villinä ja riepoi makuualustaa, joten taas kysyttiin niitä rauhoittavia.... Mutta ovat kuulemma aivan NORMAALEJA mäyräkoiria! :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar

Nora ja Miro trimmattavina

Torstai 5.4.2012 klo 14:58 - Marja J

Noran olin trimmannut kunnolla viimeksi aivan lokakuun alussa ja välillä siistynyt päätä, jalkoja ja poistanut kuollutta karvaa rungosta. Myös Noran niinkuin muittenkin korvia olen koittanut siistiä usein ja nyppiä karvat myös korvakäytävästä. Mamma-Nora olikin pysynyt siistinä melko pitkään, mutta nyt näytti siltä kuin turkki olisi räjähtänyt karvapalloksi.

Miron olin valokuvista muistellen trimmannut kunnolla viimeksi yli vuosi sitten. Mironkin päätä ja tassuja olen välillä siistinyt, mutta kroppa on jäänyt nyppimättä. Miron turkki on allergian vuoksi ohutta, hapsuista ja pehmyttä, pohjavilla olematonta ja ihokin herkistynyt.

Pyryä siistin muutama viikko sitten, kun olimme menossa pojan kanssa valokuvaamoon (kuvat julkaistaan myöhemmin). Pyryn turkki on paljon helppohoitoisempi kuin Noran ja Miron, kasvaa nopeasti ja on melko siistissä kunnossa koko ajan.

Pyryn Ani-siskon (Joenpenkan Anni-Ainokainen) emäntä, viime vuoden lopulla trimmaajaksi valmistunut Kastehelmi Kakko, teki Pyrylle marraskuussa viime vuonna pojan ensimmäisen oikean trimmauksen. Kastehelmi kävi meillä kotona trimmaamassa nyt myös Noran ja Miron. Molemmat ovat aikaisemminkin käyneet oikealla trimmaajalla, mutta siitä on kulunut jo monta vuotta.

Onnistunutta näyttelytrimmausta varten tarvitaan aikaa ja useampi trimmauskerta, sillä ensin on tehtävä hyvät pohjatyöt turkin kanssa ja loppusilaus annetaan viimeiseksi. Koiran turkin voi pitää myös koko ajan siistinä ja näyttelyvalmiudessa rullaamalla turkista vanhat karvat säännällisesti vähintään parin viikon välein.

Olipa mukava seurata vieressä ja katsoa, miten nopeasti ja hyvin homma ammattilaiselta hoituu! Mirokin jaksoi olla tosi hienosti, vaikka vähän pelkäsikin konetta.

Suosittelen kyllä osaavan trimmaajan käyttämistä varsinkin kun on kyseessä pentukoiran ensimmäinen trimmaus tai näyttelytrimmaus. Ammattilainen, joka itse tuntee rodun, osaa trimmauksen avulla tuoda koirasta esiin juuri ne parhaat puolet. Ammattilaiselta saa myös hyviä neuvoja ja vinkkejä koiran muuhun hoitoon liittyvissä asioissa.

Kiinnostuneet voivat kysellä minulta Kastehelmen yhteystietoja.

Lisää trimmausasiaa

Suurkiitokset taas Kastehelmi - taidamme tarvita palveluitasi myöhemminkin!

trimmaus_3.4_1.jpg

Työskentelytila tehtiin pesuhuoneeseen.

trimmaus_3.4_2.jpg

Nora käsittelyssä.

trimmaus_3.4_3.jpg

Nora valmiina.

trimmaus_3.4_4.jpg

Miroa asetellaan kuvausta varten.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: trimmaus, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar

Pojat ja pupu

Maanantai 26.3.2012 klo 11:36 - Marja J

rusakko_25.3_5.jpg

Hannulla on lintujen ja jänisten ruokintapaikka pihalla ja rusakko on vieraillut aamupalalla nyt monen aamuna. Myös illalla terijoensalavaan ripustettujen ulkovalojen valossa on näkynyt rusakko tai kaksi pupeltamassa. Ruokana on jyviä ja kesällä kuivattua ja suolan kanssa säilöttyä kuivaheinää.

Nora ei pupusta välittänyt, eikä Pyrykään, mutta Mirolta irtosi kumea haukku.

Tarkemmat kuvat pupusta löytyvät täältä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Miro, Semilain Omar, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi

Onnea Mirolle!

Maanantai 23.1.2012 - Marja J

miro_6_vuotta_23.1.2012_small.jpg

Meidän oma Miro (FIN KVA-L Semilain Omar) täyttää tänään 6 vuotta!

Joenpenkan väki onnittelee lämpimästi meidän ikuista vauhtiveikkoa!

Miron kuvia

6 kommenttia . Avainsanat: Miro, Semilain Omar

Pyry jäljellä, Miro ajossa

Keskiviikko 26.10.2011 klo 20:03 - Hannu P

Pyryn_jalki_10.10.10.jpg

Tämä kuva on otettu viime vuonna, jolloin Pyryn jäljittämä haavakkohirvi ammuttiin Korven tielle. Ampumapaikka oli puolen kilometrin päässä tämänsyksyiseltä tapahtumapaikalta.

Pyry jäljellä....

Pyry on tänä vuonna kunnostautunut jälkihommissa ja kehittynyt huimasti viime vuoteen verrattuna. Intoa on tosin edelleen niin paljon, että jarruttelu ja vauhdin hidastaminen on tarpeen. Kesän kokeiden ja valionarvon jälkeen odotettiin tulisiko syksyllä tilaisuutta tositoimiin haavakkohirvien jäljillä. Oman hirviporukan jahtiin onkin pari varmistusreissua tehty kun on pitänyt selvittää oliko ampujan mainitsema ohilaukaus oikeasti sellainen. Molemmilla kerroilla jäljitettiin vasaporukkaa yli kilometri kunnes todettiin, että oli kyse puhtaasta ohilaukauksesta.

Naapuriseuran kutsusta käytiin Pyryn kanssa sunnuntaina 23. lokakuuta tutkimassa miten oli naarashirvelle käynyt kahden laukauksen jälkeen. Hirvikoira oli seurannut verijälkeä nelisensataa metriä, mutta palannut takaisin. Samaa jälkiuraa lähdettiin Pyryn kanssa etenemään ja n. 700 metrin jäljityksen jälkeen naarashirvi nousi makuulta edestämme ja katosi silmänräpäyksessä tiheikköön. Ilmoitin passimiehille tilanteen ja jatkoimme jäljellä. Pyry seurasi hirveä, joka tekikin täyden ympyrän ja palasi samaan paikkaan. Toisen kerran hirvi pakeni edestämme ja pian kuulin, että ohiajanut autoilija oli nähnyt naarashirven ylittävän läheisen kylätien.  Oikaisimme kylätielle ja tutkimme missä ylityspaikka oli. Pakkasyön jälkeen jäätyneessä hiekkatiessä ei jälkiä näkynyt, joten Pyry sai etsiä ylitystä VAHI-kokeen tapaan. Pian koira merkkasikin voimakkaasti jäljen ja menimme parikymmentä metriä tien sivuun, jossa huomasin verijälkiä pensaikossa.

Jäljen löydyttyä pidettiin tuumaustauko ja todettiin, että on viisainta odottaa hetki ja antaa hirven rauhoittua. Paikalle kutsuttiin myös toinen hirvikoira, joka tauon jälkeen laskettiin jäljelle tiheään taimikkoon. Ajatuksena oli, että koira saisi haavakon seisontahaukkuun, mutta passiketju oli silti varmistuksena alueen ympärillä. Hirvikoira eteni vain muutamia kymmeniä metrejä, aloitti haukun ja hetken kuluttua koiranohjaaja ampui ylösnousevan hirven. Aiemmat osumat ja pidetty tauko olivat kangistaneet hirven niin, ettei se enää kyennyt liikkeelle. Hirvikoira laitettiin autoon ja Pyry jäljitti tuon lyhyen loppupätkän kaadolle iskien hampaat heti hirven takajalkaan nahkaa repien. Varmasti Pyry nyt  tietää jatkossakin miksi siellä metsissä kuljetaan!

Tänään Pyry sai maukkaan palkan tekemästään jälkityöstä, kun Ala-Temmeksen porukan A-mies toi kiitokseksi monenlaista hirviherkkua.

Ja Miro ajossa

Miron allergia on tänä syksynä ollut paremmin hallinnassa, joten metsällekin on muutaman kerran päästy. Tosin metsäreissun jälkeen tarvitaan edelleen kohtuullinen tauko, jotta etenkin anturat saavat palautua kuntoon. Emman isännän Karin kanssa on pari reissua tehty ja molemmilla kerroilla Miro sai jänikset ylös ja ajeli kohtuullisia kierroksia. Ylösotto sujuu melko hyvin, mutta ajon pitkittyessä alkaa tassujen kestävyys olla koetuksella, joten vauhti hidastuu, etäisyys ajettavaan kasvaa ja hukkia tulee. Lopulta homma on lopetettava, kun Miro alkaa aristella jalkojaan siihen tapaan, että jatkaminen olisi jo enemmän ikävää kuin hauskaa jäniksen ajoa. Lumikelillä tilanne todennäköisesti paranee kuten viime syksynäkin, jolloin allergiaongelmat helpottivat selvästi. Metsäreissuja on Mirollekin siis lisää tulossa.

2 kommenttia . Avainsanat: jäljestys, ajometsästys, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar

Miro ja sen veli

Maanantai 5.9.2011 klo 12:02 - Marja J

miro_elokuu_2011.jpg

Miro pääsi viime perjantaina tälle syksyä ekan kerran jahtiin. Miro oli viimeksi metsällä viime vuoden lopulla, kun pahimmat allergiaoireet olivat helpottaneet. Silloin Hannu ja Miro saivat eräksi supikoiran. Miron allergia ja iho-oireet ovat nyt melko hyvin hallinnassa, mutta ajoliiviä täytyy pitää jatkossa joka kerta, ettei ohut ja harvakarvainen mahanahka raapiudu varvikossa. Mirohan oli kerran vajaa 4 tuntia hirven perässä ilman liiviä ja rinta oli sen jälkeen aivan ruvella ja kipeäkin monta päivää.

Miro testattiin viime vuoden syksyllä ja positiivisin tulos tuli maidosta, kalasta, kaurasta, kolmesta varastopunkista sekä (ikävä kyllä) pihan yleisistä heinistä ja kasveista sekä kasvien homeista. Ruokavaliota oli helppo muuttaa ja Miro sekä muutkin syövät nyt pääasiassa Murremix-liharuokaa, riistalihaa sekä vihannessoseita. Ruokavaliota täydennetään monivitamiineilla sekä terveellisillä öljyillä. Nyt aloitettiin taas Nutrolin-kuuri sekä maitohappobakteerin antaminen, mistä hyötyvät myös Nora ja Pyry.

Tällä kertaa kunnon ajoa ei vielä tullut kun ei ollut jäniksiäkään. Hannu ja Miro olivat löytäneet kuusten alta ilveksen makuupaikan ja ilmeisesti isokisu oli napsinut jänikset. Kaksikko törmäsi myös tuoreisiin hirven jälkiin, mutta onneksi Miro ei lähtenyt perään. Miro löysi myös pari thaimaalaista marjanpoimijaa ja pyöri aikansa ihmetyttämässä miehiä.

Viikonloppuna Mirolle löytyi myös veli Ohto eli Semilain Otso, joka on muuttanut perheensä kanssa kesäkuun alussa Ähtäristä Reisjärvelle. Aktiivinen perhe harrastaa metsästystä ja Ohton kaverina on kaksi lyhytkarvaista mäyräkoiraa. Ohto oli lähtenyt torstaina ajoon ja perjantaina Ohton isäntä teki katoamisilmoituksen mäykkyfoorumille. Sieltä löysin Ohton, joka onneksi löytyi lauantaina ajosta. Sitkeä ajuri tämä Ohto! :) Ohtosta varmaan kuulemme vielä....

Miron sukulaisista tunnemme jo veljen Ossin (Semilain Ozzy), joka asuu Jalasjärvellä sekä Rekku-serkun, joka asuu Oulussa.

Aikaisempaa juttua sukulaisista löytyy täältä

Hyvää jahtikautta sukulaisille toivottaa Miro ja kotiväki!

2 kommenttia . Avainsanat: Miro, Semilain Omar, terveys

Kevään puput kiusaavat koiria

Lauantai 2.4.2011 klo 11:36 - Marja J

Hannu laittoi linnulle ruokintapaikan pihalle ja siinä on nyt käynyt myös rusakoita. Puput loikkivat paikalle illan hämärtyessä ja koirat menevät aivan villeiksi!

Miro osaa jo mennä tiettyn aikaan illasta odottamaan olohuoneen ikkunalaudalle pupua. Eilen Miro odotti tiiviisti melkein kolme varttia, ennekuin pupu tuli. Ehdimme jo miettiä, että olikohan ilves syönyt pupun.... Ilveksiä on nimittäin taas ollut liikkeellä aivan naapuritalojen tuntumassa.

Myös koirapihan aidan reuna on pupujen jälkiä täynnä. Pyry menee aivan villiksi pupun pipanoista ja pojan olisi saatava jokainen herkkunappula aidan takaa itselleen.

pupu_27.3.2011.jpg

Kaksi pupua riistakameralla kuvattuna 27.3.2011. Nyt kamera ei ole kuvaamassa, mutta pitää laitaa se kiinni terassin pylvääseen viikonlopuksi.

pyry_ja_miro_31.3.2011.jpg

Pyry ja Miro tiiraavat "saalista".

pyry_30.3.2011.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt ovat kelit olleet mukavat ja hankikin on kestänyt koiria - ja jäniksiä...

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar

Miro täyttää tänään 5 vuotta!

Sunnuntai 23.1.2011 klo 11:13 - Marja J

miro_5vee_large.jpg

Onnittelut Mirolle, joka täyttää tänään 5 vuotta!

2 kommenttia . Avainsanat: Miro, Semilain Omar

Terveystuloksia - allergiaa, silmiä ja selkänikamia

Maanantai 1.11.2010 klo 15:17 - Marja J

Mirolta otettiin Ouluvetissä verikoe 23.9. allergiatestiä varten ja tulokset tulivat vajaan 4 viikon kuluttua. Testin arvot 150 – 199 ovat raja-arvoja, positiivinen tulos on arvoilla 200 – 399 ja erittäin positiivinen arvosta 400 ylöspäin. Miron testissä rajatapauksia oli 5 ja positiivisia tuloksia 19, yhteensä testattavia aineita, kasveja, homeita, punkkeja, epiteelejä, hyönteisiä jne. oli 90. Tässä Spot Allergy Testin tulos.

Ruoka-aineiden suhteen tilanne ei ole kovin hankala, sillä lihoista Miro on allerginen vain kanille (226) ja lampaalle (253), eikä näitä aineita ole kyllä syöty pitkään aikaan. Kannattaa varmaan varoa jäniksenkin lihaa tulevaisuudessa. Muita allergiaa aiheuttavia aineita ovat: maito (237), kaura (242), panimohiiva (287) ja kala (276). Nyt on jätetty ruokavaliosta pois kaikki maitotuotteet kuten juusto, raejuusto, kermaviili ja piimä ja muistakin ruuista tarkastetaan esimerkiksi onko niissä maitojauhetta. Hiivaa löytyy valmisruuista ja olenpa joskus tarjonnut koirille tuota panimohiivaakin, mutta en pitkään aikaan. Jotain puuroainesta ja kalaakin osasin jo epäillä ja mm. lohiöljy on vaihdettu jo aikoja sitten tästä syystä kasvipohjaiseen Nutrolin-öljyyn. Myös vehnäjauhot ovat meidän koirilta olleet kiellettyjä jo pitkään ja vehnä onkin rajalla arvolla 166. Onneksi sallittuja ruoka-aineita ovat: nauta, kana, sika, peura, kananmuna, riisi, kalkkuna, ohra, peruna ja porkkana. Ja oletan myös hirven lihan kuuluvan näihin sallittuihin ruoka-aineisiin.

Kuivakoiranruuat ollaan jätetty nyt kokonaan Mirolta pois, sillä Miro on allerginen kahdelle varastopunkille (Tyrophagus 266, Acarus siro 211) ja yksi on rajalla (Lepido 188). Allergisoivia ovat myös 5 homesientä 13 testatusta. Näitä homeita näytti olevan juuri heinissä ja kasveissa, joille Miro on monelle allerginen!  Listasta löytyy kattara, rölli, niittynurmikka, karvasmesiheinä, koiranheinä, heinäratamo, nokkonen, pujo, puna-apila ja kultapiisku. Röllejä ja kattaroita on satoja eri lajeja, enkä ole aivan tarkkaan vielä kerinnyt selvittämään mitä meidän pihaltamme löytyy – aivan tavallisilta heiniltähän nuo näyttivät! Ja sitten Miikkusti on allerginen koivulle ja listasta löytyvät myös pähkinäpensas, poppeli, jalava ja pyökki, joita ei onneksi meillä kasva.

Ja sitten huippuna – Miro on allerginen kärpäselle! Mirohan tykkää jahdata kärpäsiä ikkunalaudalla temppuillen. Nyt tulee sitten loppu tälle harrastukselle! Nyt odotamme talvea, että tuo pihan heinämaa peittyisi lumivaippaan. Yliherkkysoireet kutenrapsuttelu, näppylät sekä tassujen kalvaminen ovat puhjenneet nyt kahtena keväänä ja tilannetta ovat pahentaneet kesän kosteus ja syksyn homehtuvat ja maatuvat kasvit.

Mirolla on vielä kortisonilääkitys ja uusin eväin ollaan menty jo kaksi viikkoa. Namiherkutkin piti vaihtaa kevytnakeista kinkun paloihin ja muihin tuoretuotteisiin. Eilen paistoimme vanhan hirven paistin, josta saatiin monta pussillista luomuherkkupaloja. Korvat ovat olleet koko ajan ok, eikä näppylöitä ole ollut ja tassujen kalvaminenkin on jäänyt vähemmälle. Tuo tassujen nyrhiminen on varmaan suurelta osin myös pinttynyt paha tapa, joka juontaa juurensa jo Miron pentuajoilta. Mutta vaikuttaa siltä, että poika olisi muutenkin rauhoittunut, kun kutinat ovat poissa, eikä mammakaan kyttää näppyjä ja rapsuttelua.

Myös Pyry ja Emma kävivät terveystarkastuksessa, kun PSMKK järjesti joukkotarkastuksen 2.10. Akuutissa Oulussa. Emman ja Pyryn silmät olivat OK ja Pyryn selkäkuvien tulos oli 4 kalkkeumaa – K4 (T3-T4, T7-T8, T8-T9,T9-T10) eli kalkkeumia oli neljässä nikamavälissä rintarangan alueella. Pyryn kohdalla Akuutin Kaisa Wikströmin lausunto piti täysin paikkansa, eikä muuttunut Anu Lappalaisen virallisessa lausunnossa. Nämä Pyryn kalkkeumat näkyivät omaankin silmään aivan selvästi, eikä muiden nikamavälien suhteen ollut mitään epäilyttävää, vaan ne olivat väljät ja puhtaat.

7 kommenttia . Avainsanat: terveys, Miro, Pyry, Semilain Omar, Joenpenkan Aito-Artturi

Miro kävi lääkärissä

Perjantai 24.9.2010 klo 18:27 - Marja J

Kävimme eilen Miron kanssa Ouluvetissä näyttämässä viime kesän aikana ryöpsähtänyttä ihottumaa. Miron karva on ollut ohutta ja mahakarvat vähissä kastraation jälkeen. Jo pikkupennusta asti Mirolla on ollut tapana aika ajoin kalvaa tassujaan ja rapsutella itseään. Jahdissa Mirolla on ollut ajoliivi, jota on käytetty sen jälkeen, kun rinnan alueelta kuoriutui nahka 3,5 tunnin hirviajon jälkeen.

Vuosi sitten syyskuun alussa Miro sai ensimmäisen kerran antibiootit ja pitkän kortisonikuurin ja iho oli pitkään hyvässä kunnossa. Nyt kesällä huomasin ihon hilsehtivän ja siihen tuli taas näppyjä, jotka välillä häipyivät kokonaan. Viime aikoina Miro jykerteli taas tassuistaan karvoja ja vähäkarvaisia alueita oli jo tassujen yläosassakin. Olen koettanut kaikenlaista: biotiinia, erilaisia öljyjä ja vaikka mitä konsteja, mutta kutina ja iho-oireet eivät häipyneet.

Olimme jo suunnitelleet, että nyt Mirolle tehtäisiin allergiatesti, joka antaisi viitteitä siitä, mille koira olisi herkistynyt. Kolmen viikon päästä olemme viisaampia. Ihotulehdukseen Miro sai taas antibioottikuurin ja kortisonia kutinaoireisiin.

Olen jo valmistautunut siirtymään Miron kanssa (ja miksei muittenkin) vaikka aivan kokonaan kotiruokaan, jos se vain parantaa pojan oloa. Olen jo nyt tehnyt koirille vihannesmössöjä, Yrjölän puuroa ja valmisnappulat ovat olleet jo pitkään mm. viljattomia ja lisäaineettomia. Koiriemme ruuasta noin kaksikolmasosaa on tähänkin asti ollut muuta kuin teollisesti valmistettua ja iltaruualla on aina ollut tarjolla raakaa lihaa, etupäässä hirveä. Lisäksi koirat ovat syöneet Tassulan Puodin Murremixejä: jauhettua rustolihaa ja vihanneksia, jauhettua broilerin siipeä ja muita raakatuotteita.

Miro kesti verinäytteen oton kuin mies, ei inahtanutkaan, mutta automatkat olivat taas hirvityksenkauhistuksenälämölöä - 20 minuuttia matkasta Miro ulisi häkissä ja repi peiton suikaleiksi! Kerroimme Miroa tutkineelle Raimo Kekkoselle pojan pimeistä hetkistä, stressistä ja ADHD-taipumuksista. Tohtori laittoi papereihin lausuntonsa: "perusterhakka mäyris", sillä Miro oli vastaanotolla tosi nätisti, mitä nyt vähän pitkästytti ja piti vikistä.

miro_ell_23.9.2010.jpg

Miro odottelee.....

miro_ell_23.9._small.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsispä jo kotiin!

6 kommenttia . Avainsanat: terveys, Miro, Semilain Omar

Viikko sitten perjantaina.....

Perjantai 5.3.2010 klo 20:49 - Marja J

Päivästä oli tulossa mukavan leppoisa – aurinko paistoi ja ilmassa oli jo kevään tuntua. Koirat juoksentelivat pihassa ja Pyry sekä Nora kaivelivat innoissaan myyriä aidan varressa. Olin juuri valokuvaamassa nättiä päivää ja koirien pihaleikkejä, kun kaikki muuttui silmänräpäyksessä.

Pyry oli juuri tonkimassa aidan vierustalla puoleksi lumen alla, kun Miro tuppasi siihen yllättäen nokkansa – ja sitten alkoi rähinä! Sain koirat kovalla työllä erilleen, mutta vahingoilta ei vältytty. Paljain käsin ei saisi mennä erotuomariksi, kun koirat tappelevat – kyllähän minä sen tiesin! Olin juuri valokuvaamassa ja heittänyt pois nahkahanskat, eikä kättä pitempää kuitenkaan löytynyt siihen hätään. Tuskin kumpikaan pojista olisi antanut periksi ja ainakin koirat välttyivät nyt pahemmilta vaurioilta. Kummallakin oli korvissa hampaan jälkiä ja ruhjeita, Mirolla myös silmän alla. Miro kävi lauantaina päivystyksessä ja kumpikin riitapukari sai antibioottikuurin ja salvaa ruhjeisiin. Nyt haavat ja ruhjeet ovat jo todella hyvin parantuneet molemmilla.

Erotuomarille kävi huonommin! Limingan terveyskeskuksen ensiavun jälkeen vauhdilla suoraan OYS:iin päivystykseen ja tarkistuttamaan, oliko oikean käden pikkurillin jänteissä vikaa. Jänteet olivat kunnossa, mutta sormessa olikin murtuma. Lastoituksen jälkeen pääsin viikonlopuksi kotiin. Maanantaina selvisi OYS:n käsipoliklinikalla, että en pääsekään vain kipsauksella vaan sormi on leikattava ja murtuma naulattava. Koko tiistain odottelin leikkausta osastolla, mutta pääsinkin operoitavaksi vasta keskiviikkona aamupäivällä.

Sain pikkusormeni murtumaan narkoosissa kaksi metallinaulaa, jotka sojottavat ikävästi sormen ulkopuolella. Pikkurillin ja nimettömän tukena ja naulojen suojana on lasta, jota pidän seuraavat 4 viikkoa. Tikkejä saa napsia pois jo aikaisemmin. Myös muita ruhjeita oli molemmissa käsissä, mutta ne alkavat olla jo parantuneet. Viikko on nyt kulunut, josta neljä päivää yhteensä meni OYS:ssä. Lasta on hankalan pitkä ja tavallisten hommien tekeminen kuten myös näppistyöskentely vaivalloista ja hidasta. Läppärin hiiren vaihdan vasurille, joten nyt ei taida uusia kirjoituksia paljon tulla.

Pojat ovat rauhallisia, eivätkä ärhentele tai näytä kantavan kaunaa toisilleen, mutta saavat nyt ainakin jonkin aikaa olla erillään. Mutta paluuta entiseen mukavaan ja huolettoman yhteiseloon tuskin on – keskenään ja valvomatta niitä ei koskaan enää jätetä.

Lämpimät kiitokset Limingan terveyskeskukseen Halmeen Arjalle, joka antoi ensiavun – hän olikin tuttu mätsäreistä ja mejä-kokeista! 

Suurkiitokset OYS:n yhteispäivystykseen sekä osasto 6:n osaavalle ja auttavaiselle henkilökunnalle!

Nuo kolme päivää osastolla kuluivat kaikesta huolimatta leppoisasti – kiitokset siitä mukaville huonekavereille Ylivieskaan, Posiolle ja Ouluun – pikaista paranemista ja aurinkoista kevättä kaikille!

helmik_2010.jpg 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä pojat sulassa sovussa muutama minuutti ennen yhteentörmäystä.

jlyhdyt_2010.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jäälyhtyjä kevätauringossa

3 kommenttia . Avainsanat: terveys, Pyry, Miro, Joenpenkan Aito-Artturi, Semilain Omar

Pyry ja muumion kirous

Maanantai 8.2.2010 klo 21:14 - Marja J

Pojat Pyry ja Miro tuppaavat aina kavereiksi, kun vaihdan lakanoita. Puhtaisiin lakanoihin pitää heti hinkata omat hajut! Ja, onpa mammaa niin mukava kiusata ja hankaloittaa kodinhoitohommia.

Pyry_ja_Miro_helmik_2010.jpg

Ja mitähän sieltä oikein paljastuikaan..... vastaus arvoitukseen löytyy täältä!

3 kommenttia . Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar

Nora, Miro ja Pyry mäykkykalenterissa

Torstai 19.11.2009 klo 21:07 - Marja J

Pohjois-Suomen mäyräkoirakerhon syyskokuksessa/pikkujoulussa nähtiin ekan kerran painotuore ensi vuoden mäyräkoirakalenteri. Nora, Miro ja Pyry eli karkeakarvaiset mäyriskaivurit olivat päässeet heinäkuun kuvaan. Lokakuun kalenterisivulla söpöili Emma Pauliina ottamassa hienossa kuvassa. Kuvista löytyi monta mäykkytuttua kuten  Fanni, Ville, Topi ja Imsa.

Kalentereita voi tilata, tietoa asiasta kerhon sivuilla

junttilamarja-hein.jpg

6 kommenttia . Avainsanat: Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar

Miro täyttää kolme vuotta

Perjantai 23.1.2009 klo 16:20 - Marja J

Miro eli FIN KVA-L Semilain Omar täyttää tänään kolme vuotta! Onnea myös muille Hennan ja Seren O-pennuille! Mitähän muille pentukavereille oikein mahtaakaan kuulua? Miron Ozzy-veljeltä tuli jo synttärionnittelut ja osuvasti sanoi Ossin emäntä: "Kolme vuotta eikä suotta!"

Ihan hyvä oli Miikkustin viime vuosi. Tammikuun alkupuolella Miro sai ensimmäisen metsäkauriinsa. Hyviä ajoja oli jo ollut, mutta kaatoa piti odotella. Kuun loppupuolella Hannu pelasti Miron täpärästi hukkumiskuolemalta. Siinä olisi voinut käydä tosi huonosti, mutta onni oli pojalla matkassa. Tammikuussa Miro sai LUT-kokeissa kaksi B-tulosta ja A-tuloksen maaliskuussa. Kun luonnonluolan tarkastuskin oli suoritettu toukokuussa, pantiin valiohakemus menemään kennelliittoon. Kesän ainoassa jälkikokeessaan Miro sai toisen AVO-ykkösen ja tänä vuonna jatketaan VOI-luokassa.

 

miro_3_v_3.jpg

Tässä Miro syö synttärikakkua eli lautasella Cesar-kakku kermaviilikuorrutteella ja mustikoin koristeltuna. Mustikat ovat Miikkustin herkkua, nam!

5 kommenttia . Avainsanat: Miro, Semilain Omar

Sattuu ja tapahtuu

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10:42

Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaapin_tarkastus.jpg

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, trimmaus, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Nora, Rowanberrie´s Feenix, Miro, Semilain Omar

Pojat töissä - Miro jälkitöissä

Maanantai 6.10.2008 klo 19:43 - Hannu Pietiläinen

Lauantaina 4.10.2008 koko päivä meni hirven pyynnissä. Porukan koiralla otettiin vasa päivällä ja lähdettiin valmistautumaan iltakytikselle. Osa porukkaa jäi paloittelemaan aiemmin ammuttuja hirviä loppujen siirtyessä riistapeltojen laidoille tornipyyntiin.

Paloittelemassa olleet kuulivat pari laukausta ja hetken päästä tuli pyyntö hakea jälkikoira paikalle. Kaurista oli ammuttu ja se oli juossut vauhdilla metsään. Kävin kotona hakemassa Miron mukaan ja kun pääsimme ampumapaikalle soi puhelin. Naapuripellolla oli ammuttu hirveä pellon taakse metsään ja sekin oli karkonnut vauhdilla näkymättömiin.

Osoitin Mirolle kauriin ampumapaikan ja heti lähdettiin vauhdilla suoraan kohti metsää. Metsässä suunta jatkui suoraviivaisesti eteenpäin ja muutaman sadan metrin päässä ylitettiin metsäautotie, jonka jälkeen kauris oli jatkanut noin sata metriä ja suoraan nelostien yli. Epäilin jo aiemmin, ettei eläin ollut saanut osumaa, ja teiden ylityksen ja matkan kasvaessa olin jo varma asiasta. Verijälkiä ei missään vaiheessa näkynyt ja kauris meni suoraviivaisesti eteenpäin loikkien kevyesti syvien kanavien yli. Niinpä lopetimme Miron kanssa jäljityksen ja palasimme lähtöpaikalle.

Siirryimme hirven ampumapaikalle, jossa ampuja osoitti hirven paikan ampumahetkellä. Jälkeä ei oltu kuljettu eikä sotkettu lainkaan, joten Miro pääsi puhtaalle jäljelle. Välittömästi hajun saatuaan koira lähti reipasta vauhtia eteenpäin. Muutaman kymmenen metrin jälkeen käännyttiin 90 astetta vasempaan aivan Mejä-kokeen kulman tapaan tiheään koivu-/mäntytaimikkoon. Vauhti hiljeni hieman ja etenimme jo melkoisen hämärässä metsässä noin viisikymmentä metriä suoraan hirven luo. Eläin oli saanut hyvän osuman ja kuollut tuon ryntäyksensä jälkeen, mutta hämärtyvässä tiheässä metsässä sen löytäminen ilman koiraa olisi ollut todella vaikeaa. Suorakulmaisen käännöksen jälkeen ihmisketjussa haravoidenkin olisi helposti harhauduttu kauas kaadolta.

Kaadolla Miro tutki hetken löytöään ja aloitti sitten hirven turkkuamisen isompien hirvikoirien tapaan eli repi karvaa isoina tukkoina ympäri hirveä. Ison eläimen ruho heilahteli, kun mäykky tarrasi leukaotteella persauksista. Ampujalla oli onneksi kamera mukana, joten kuviakin tilanteesta saatiin. Mirolle hirven löytyminen oli tärkeä juttu, koska aiemmin olemme olleet kolmasti kolarikauriita jäljittämässä, mutta aina ne ovat selvinneet ja menneet menojaan. Pisin jäljitys oli 1,5 km, jonka jälkeen kauris meni joen yli emmekä enää siitä jatkaneet. Nyt Miro ainakin tietää, että jäljen päässä saattaa todellakin olla jotain eikä aina tarvitse tulla tyhjin tassuin kotiin.

miron_hirvi_4.10.2008_1.jpg

Miro turkkuaa niin että hirvi hytkyy!

miron_hirvi_4.10.2008_2.jpg

Hirvikuvat Juha Pyyhtiä - kiitokset kuvista!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jäljestys, Miro, Semilain Omar

Karkeakarvaiset kaivinkoneet maansiirtotehtävissä

Torstai 4.9.2008 klo 23:08 - Marja J

Koirien myyränkaivuhomma on mennyt ihan mahdottomaksi! Myyrä on kaivanut käytävänsä aidan alitse ja melko syvään, joten koirien kaivuhommia on pitänyt ihmisen ikävällä tavalla rajoittaa, etteivät koirat pääse aidan alta kaivautumaan vapauteen. Olen tuupannut tielle jo monta hirren pätkää pystyyn, pitkittäin, poikittain ja päällekkäin, mutta aina vaan pitää kaivella hirsien vierestä. Eilen suihkutin multaan etikkavettä ja kaupan estohajustetta, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan hommia.

Nora ryntää kaivauksille heti aamupalan jälkeen ja viipyisi siellä sitkeänä koirana varmasti vaikka koko päivän. Noran partakarvat ovat jo ohentuneet ja kuonon päällä on nahkakin ruvella kovasta kaivamisesta. Tänään Nora aloitti hommat jo aamupäivällä ja tuli sisään vasta illemmalla ruoka-aikaan. Ei auttanut muuta kuin viedä mamma taas pesulle ja lopettaa kaivuhommat kaikilta laittamalla uuden aidan portit kiinni.

Pyrykin on sitkeä kaivuri ja välillä mamman kanssa tulee kinaa hyvistä kuopista. Miro ei oikein välitä kaivauksista, vaikka siellä kyllä kuopiikin. Kyllä siellä varmaan tuoreita hajuja on, eikä Nora helposti anna periksi. Naapurin vanhalta pottumaalta Nora pyysi monta lihavaa ja isoa vesimyyrää. Lenkillä piti olla mukana aina näppylähanskat, että sai kaivettua kidasta paistin pois. Nora on kunnostautunut myös sänkipeltojahdissa ja hankkinut sieltä monet makoisat suupalat.

kaivanto_1.jpg

Onneksi tämä paikka on vähän kauempana pihalla!

kaivanto_2.jpg

Aikamoisen pottupellon ovat karvakaivurit saaneet aikaan.

nora_ja_myyr.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Noran vanhoja "paistikuvia". 

hei_me_levtn_4.9.2008_22.jpg

Kaivinkoneet lepotauolla, takana Miro, keskellä Nora ja edessä Pyry. Keittiöön piti hankkia sohva ihan vain koiria varten. Selkänojalla on mukava könöttää ja katsella ikkunoista pihalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nora, Rowanberrie´s Feenix, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar

Kesä- ja kisakausi lopuillaan

Sunnuntai 31.8.2008 klo 18:38 - Marja J

Nyt alkavat kesän näyttelyt olla takanapäin, kun lauantaina piipahdimme Pyryn ja Noran kanssa Yppärin ryhmänäyttelyssä. Noran osallistuminen oli hieman epävarmaa, sillä mammakoiraa vaivasi valeraskaus. Tämä tyttökoiran juoksun jälkeinen normaali ilmiö ei ole koskaan vaikuttanut Noran mielentilaan. Vaiva on ollut etupäässä kosmeettinen - eli tissit roikkuvat! Edellisessä näyttelyssä Ylivieskassa tuomari moitti Noraa tukevaksi, mikä saattoi johtua jo valeraskaudesta. Nyt tyttö oli kuitenkin alalinjaa lukuun ottamatta tosi timmissä kunnossa, sillä liikuntaa oli lisätty ja ruoka-annoksia pienennetty.

Näyttelyssä Pyry oli kehässä ainut junnupoika ja tulokseksi tuli EH1. Nora sai Oulun ERIn jälkeen nyt jo toisen Hn, mutta eipä tuomari Esko Nummijärvi kovin paljoa ERIä näyttelyssä muillekaan jaellut. Uroksista yksikään ei saanut nyt ERIä! Nora oli kehässä kuten ennenkin, eli homma ei kyllä kiinnostanut yhtään. Pyry kulkee tosi hienosti, mutta seisomista pitää vielä treenata. Automatkallakin Nora vain lepäili, mutta nousi heti katsomaan ikkunasta, kun ajoimme kettutarhan ohi ja luolavaliolle tutut ja kiinnostavat hajut tulivat nenään.

Nyt olemme käyneet Pyryn ja Norankin kanssa aika monessa näyttelyssä, jotka ovat olleet tässä melko lähellä siedettävän matkan päässä. Hannu on käynyt Noran ja Miron kanssa vielä MEJÄ-kokeissakin, joten aika monta kesäviikonloppua on mennyt koirien kanssa hommatessa. Nyt vähän huilitaan ennen talven koitoksia.

Piristykseksi Nora on keksinyt taas pitkästä aikaa "myyräterapian" ja kaivellut pihassa ahkerasti koko viikon. Viimeiset kaivaukset olivat niin antoisia, että tänä aamuna Nora vinkui ulos jopa ennen aamupalaa, mikä oli ihme! Työmaa eteni valitettavasti kriittisille alueille aidan tuntumaan ja aika syvällekin, joten homma piti keskeytää ja kaivanto tulpata hirrenpätkällä. Onneksi muita kohteita vielä löytyy pihasta!

kaivamassa.jpg

Pyry ja Miro ovat tulleet auttamaan kaivauksille.

Tässä videonpätkää kaivauksilta:

http://s82.photobucket.com/albums/j250/joenpenkan/?action=view¤t=PICT6009.flv

Tänään Hannu paranteli taas noita etupihan aitasysteemejä ja iso aidattu alue jaettiin vielä poikkiaidalla kahteen osaan. Myös oven koiraluukku on vaihdettu. Nettikaupasta tilaamani muovinen oviluukkusysteemi kesti kaksi kuukautta. Tämä oli enemmän kuin etukäteen odotin, sillä trafiikkia on ollut aikalailla. Valmista aukkoa ovessa suurennettiin ja vuorattiin vanerilla. Saranat ja luukun voi nyt helpommin vaihtaa, sillä tuskin tuokaan ihan ikuinen on, sillä läppäovi on todella kovassa käytössä ja siitä pujahdetaan vauhdilla.

Uusi_aita.jpg

Miro ja Pyry vauhdissa. Takana koirien kesämökki kattoistutuksineen.

koiraovi.jpg

Nora tuli vauhdilla!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttelyt, MEJÄ, Pyry, Joenpenkan Aito-Artturi, Miro, Semilain Omar, Nora, Rowanberrie´s Feenix

Vanhemmat kirjoitukset »