Nora-mummin kevätpuunaus

Lauantai 12.4.2014 klo 21.31 - Marja J

Tuttuja turreja Mäyräkoiramme-lehdessä

Sunnuntai 22.9.2013 - Marja J

Vasta ilmestyneessä Suomen Mäyräkoiraliiton julkaisemassa Mäyräkoiramme-lehdessä 3/2013 oli monta mielenkiintoista juttua mm. koiran ja omistajan lihaskuntoa kehittävästä DOBO-treenistä, viehejuoksusta, koirien erinomaisen hajuaistin hyötykäytöstä ja aina ajankohtaisista terveysasioista.

Katse karvaan -jutussa esiteltiin mäyräkoirien kolme eri karvanlaatua - lyhytkarvainen, karkeakarvainen ja pitkäkarvainen - ja käytiin läpi turkin perushoitoa. Seuraavassa numerossa on tarkoitus perehtyä tarkemmin haasteelliseen trimmaukseen.

Lehden toimittaja Jutta Rissanen oli eksynyt juttua kirjoittaessaan Joenpenkan sivuille ja löytänyt sieltä karkeakarvaisen mäyräkoiran turkinhoito-ohjeet. Joenpenkan sivuilla olin käyttänyt lähteenä mm. SML:n Apua - Minulla on mäyräkoira -kansion tietoja, Pyryn isän kasvattajan Arja Lidmanin artikkelia turkin hoidosta ja trimmauksesta Freunds-kennelin sivuilla. Omaa kokemusta oli kertynyt kolmen karkkarin verran, joilla kaikilla on erityyppinen turkinlaatu ja erilainen karvan kasvunopeus, jotka vaativat omat niksinsä turkinhoidossa.

Pyry nuorena poikana 2010. Pyryllä on todella helppohoitoinen, helposti trimmattava, karkea, niukahko ja aina siisti turkki. Tassukarvat ovat erittäin karkeat ja lyhyet, eivätkä kerää likaa tai lunta.

Pyryn Nora-emällä on puolestaan runsas ja työläästi hoidettava turkki. Trimmauksen jälkeen se kasvaa todella hitaasti, mutta on sitten hyvin tiivis, karkea ja pysyy pitkään siistinä. Tassukarvat ovat pehmeähköt ja pitkiksi päässeinä vanhat tassukarvat keräävät helposti pakkaslunta, niin kuin tässä vuoden 2010 ensilumilla.

Kuvassa Nora tammikuussa 2013 Kastehelmi Kakon trimmauksessa Koirasalonki Kastehelmessä, Kiimingissä. Karkeakarvainen mäyräkoira kannattaa trimmata säännöllisesti, sillä turkinhoito on myös tärkeä osa koiran hyvinvointia. 

Kannattaa opetalla itse trimmaamaan ja siistimään koiraansa, mikä onkin parhaimmillaan mukavaa yhdessäoloa. Jos koiran trimmaus ei kotikonstein onnistu, suosittelen käyttämään ammattitaitoista trimmaajaa, joka tuntee rodun hyvin. Trimmaajalta saa myös hyviä neuvoja turkinhoitoon liittyvissä asioissa.

Hyvässä kunnossa oleva terve turkki on vettä ja likaa hylkivä, mikä on tärkeä ominaisuus käyttökoiralla. Turkin säännöllinen ja oikeanlainen trimmaus ei ole vain näyttelykoirien juttu - myös veteraanien ja metsästyskoirien toivoisi näyttävän hyviltä rotunsa edustajilta - kaunillta ja komeilta karkeakarvaisilta mäyräkoirilta!

Katse karvaan, toim. Jutta Rissanen, Mäyräkoiramme 3/2013 s. 26 - 28. (Suurenna tekstiä, niin se näkyy selvemmin)

Trimmaus - kuvia

Turkin hoito ja trimmaus

I-ipanat ekassa trimmauksessa

Perjantai 19.10.2012 klo 15.43 - Marja J

Iira ja Hertta napottavat nätisti vasta trimmattuina

Olin suunnitellut I-ipanoiden yhteistä trimmauspäivää syksylle ja nyt se sattuikin samalle päivälle Koirakylpylä Vesipedon ja Koirasalonki Kastehelmen avajaisten kanssa. Meidän koiria trimmannut Joenpenkan Anni-Ainokaisen eli Anin omistaja Kastehelmi Kakko avasi uudet toimitilat Kiimingin koirakylpylässä ja niin mekin pääsimme neljän ipanan Oivan, Aatun, Hertan ja Iiran kanssa avajaisiin. Pauliina oli jo kerinnyt trimmata aikaisemmin Elmerin, joten poika pääsee vasta myöhemmin Kastehelmen käsittelyyn.

Kaikilla I-ipanoilla on helppohoitoinen, karkea turkki ja osalta vanha pentukarva oli irronnut jo itsestään. Eniten muutosta näkyi, kun Kastehelmi oli saanut kaivettua pentujen kauniit päät ja silmät esille karvakasojen alta.

Pennut olivat trimmattavana nyt ensimmäistä kertaa, eikä pöydällä olokaan ollut kovin tuttua, mutta kaikki olivat niin nätisti ja reippaasti käsittelyssä. Koskapa oli avajaispäivä, tiloissa oli myös hulinaa ja avajaisvieraita, mutta eipä tuo pentuja haitannut. Vieraat pääsivät nyt tutustumaan tarkemmin nypittävään rotuun, kun pikkumäyräkoirat toimivat mannekiineina.

Nora ja Miro trimmattavina

Torstai 5.4.2012 klo 14.58 - Marja J

Noran olin trimmannut kunnolla viimeksi aivan lokakuun alussa ja välillä siistynyt päätä, jalkoja ja poistanut kuollutta karvaa rungosta. Myös Noran niinkuin muittenkin korvia olen koittanut siistiä usein ja nyppiä karvat myös korvakäytävästä. Mamma-Nora olikin pysynyt siistinä melko pitkään, mutta nyt näytti siltä kuin turkki olisi räjähtänyt karvapalloksi.

Miron olin valokuvista muistellen trimmannut kunnolla viimeksi yli vuosi sitten. Mironkin päätä ja tassuja olen välillä siistinyt, mutta kroppa on jäänyt nyppimättä. Miron turkki on allergian vuoksi ohutta, hapsuista ja pehmyttä, pohjavilla olematonta ja ihokin herkistynyt.

Pyryä siistin muutama viikko sitten, kun olimme menossa pojan kanssa valokuvaamoon (kuvat julkaistaan myöhemmin). Pyryn turkki on paljon helppohoitoisempi kuin Noran ja Miron, kasvaa nopeasti ja on melko siistissä kunnossa koko ajan.

Pyryn Ani-siskon (Joenpenkan Anni-Ainokainen) emäntä, viime vuoden lopulla trimmaajaksi valmistunut Kastehelmi Kakko, teki Pyrylle marraskuussa viime vuonna pojan ensimmäisen oikean trimmauksen. Kastehelmi kävi meillä kotona trimmaamassa nyt myös Noran ja Miron. Molemmat ovat aikaisemminkin käyneet oikealla trimmaajalla, mutta siitä on kulunut jo monta vuotta.

Onnistunutta näyttelytrimmausta varten tarvitaan aikaa ja useampi trimmauskerta, sillä ensin on tehtävä hyvät pohjatyöt turkin kanssa ja loppusilaus annetaan viimeiseksi. Koiran turkin voi pitää myös koko ajan siistinä ja näyttelyvalmiudessa rullaamalla turkista vanhat karvat säännällisesti vähintään parin viikon välein.

Olipa mukava seurata vieressä ja katsoa, miten nopeasti ja hyvin homma ammattilaiselta hoituu! Mirokin jaksoi olla tosi hienosti, vaikka vähän pelkäsikin konetta.

Suosittelen kyllä osaavan trimmaajan käyttämistä varsinkin kun on kyseessä pentukoiran ensimmäinen trimmaus tai näyttelytrimmaus. Ammattilainen, joka itse tuntee rodun, osaa trimmauksen avulla tuoda koirasta esiin juuri ne parhaat puolet. Ammattilaiselta saa myös hyviä neuvoja ja vinkkejä koiran muuhun hoitoon liittyvissä asioissa.

Kiinnostuneet voivat kysellä minulta Kastehelmen yhteystietoja.

Lisää trimmausasiaa

Suurkiitokset taas Kastehelmi - taidamme tarvita palveluitasi myöhemminkin!

Työskentelytila tehtiin pesuhuoneeseen.

Nora käsittelyssä.

Nora valmiina.

Miroa asetellaan kuvausta varten.

Koirat kesäkarvassa

Tiistai 26.4.2011 klo 10.10 - Marja J

Nora, Pyry ja Miro odottavat Hannulta namipalaa. Nora ja Pyry on saatu trimmattua ja Miroakin pitäisi vielä vähän siistiä. Miron turkki on ohutta ja hapsuista, mutta iho on pysynyt nyt onneksi kunnossa ja se on vahvistunut.

Pyry tutkailee pihan tapahtumia portaalla.

Emma, Nelli ja Emppu trimmauskurssilla

Sunnuntai 18.10.2009 klo 19.18 - Marja J

Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho järjesti tänään 18.10. Pateniemen Honkapirtillä odotetun ja kovasti toivotun trimmauskurssin. Kurssin ohjaajana toimi itsekin mäyräkoiria kasvattanut ja pitkään ammattitrimmaajana toiminut Eija Riihimäki-van der Meer.

Kurssille osallistui yhteensä kuusi karkkaria: normaalikokoiset Pipsa, Imsa, Emma, Nelli, Emppu sekä kääpiökarkkari Ecky. Oli tosi mukava, että Noran pentuja oli mukana näin monta. Nellikin oli tullut Riikan kanssa ihan Ivalosta asti kurssille! Nelliä ja Emmaa oli jo trimmattu aikaisemmin, mutta Emppu oli hyvänä opetusvälineenä vielä kokonaan pentukarvassa.

Emma, Nelli ja Emppu jaksoivat olla todella nätisti koko ajan, vaikka ympärillä oli vieraita koiria, ihmisiä ja hälinää - ja turkkia nipisteltiin joka puolelta! Empulle pöydällä seisominen oli vielä uusi asia, mutta poika osasi ottaa homman tosi rennosti. Välillä koirat saivat levätä häkeissä ja käydä jaloittelemassa ulkona. Tyttöjä ei tarvinnut kuin vähän siistiä, mutta Empulla ja Eskolla oli suurempi urakka. Empun pentukarvan alta löytyikin todella komea nuoriherra!

Tässä kurssilaiset ja koirat loppupotretissa hienosti trimmattuina!

Lisää kurssikuvia löytyy täältä

Sattuu ja tapahtuu

Sunnuntai 19.10.2008 klo 10.42

Parhaillaan sekä Nora että Miro parantelevat peppujaan, sillä molemmilla tulehtuivat anaalirauhaset yhtäaikaa - ja tietenkin varoittamatta! Noran peräpäätä olen jo säännöllisesti seuraillut, mutta Mirolle vaiva tuli ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi molemmilla oli paise oikealla puolella. Mikä ihmeen anaalirauhastulehdusepidemia meillä oikein on liikkeellä! Onneksi tauti ei ollut tarttunut Pyrtsiin.

Ei auta muuta kuin seurailla tilannetta takapäässä tarkemmin ja huolehtia siitä, että kakka kulkee ja on tarpeeksi tiukkaa. Ja tavaraa suolessa pitää olla riittävästi, niin että anaalit tyhjenevät kunnolla, eikä sisältö ala tönkkiytyä. Elänlääkäri sai puristettua Miron pepusta aikamoisen määrän tiivistä eritettä ja vitsailikin, että laitetaanko lehteen kuva maailman pisimmästä yhtenäisestä anaalirauhaseritespiraalista!

Näillä meidän koirilla ei tunnu olevan minkäänlaista kipukynnystä, eikä mitään ennakkovaroitusta tullut. Peppuja ei vedelty, ei putsattu, ei mitään oireita. Pahimmillaanhan koira voi olla niin kipeä, että menee ihan liikuntakyvyttömäksi. Ruokavaliokin oli entinen, vain kuivaruokamerkkiä olin vaihtanut kesällä. Nämä nykyajan koiran ruuat on kehitetty mahdollisimman hyvin sulaviksi ja vähän kakkaa tuottaviksi. Mieluumin minä kerään kakkoja pihasta kuin annan koirien kärsiä anaalivaivoista!

Melkein tismalleen vuosi sitten 26.10. Noralla oli sama homma ja oikelle tuli paise, joka vieläpä fistelöityi eli puhkesi ihon läpi. Lisäksi tuli vielä korvatulehdus ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) kerran. Peppua piti suihkutella ahkerasti ja huuhdella laimennetulla Betadine-liuoksella. Anaalit paranivatkin nopeasti, mutta jodista tuli allerginen reaktio ja pepun ja hännän alapuolen iho meni ihan mustaksi ja lopulta kuoriutui pois.

Kaiken lisäksi Noralle tuli juoksukin ja pepukkaa piti käydä huuhtelemassa pojilta salaa pesuhuoneessa, sillä Nora asui eristyksessä mökillä. Olihan siinä hommansa, mutta onneksi Noraa ei vaivat haitanneet ja meno oli kuten ennenkin. Tuolloin myös pidin syynä ruokaa, sillä Nora oli syönyt pentuaikana eri ruokaa kuin tavallisesti.

Loppuhuipennukseksi Nora sai ängettyä pari senttiä leveän ydinluusta sahatun kiekon alakulmureidensa taakse - ja taas oltiin lääkärissä! Tässä linkki luukuvaan Lääkäriltä meni puolisen tuntia, kun luukiekko piti sahata irti rauhoitetun Noran alaleuan ympäriltä. Kun toissa viikolla kävimme Pyryn ja Noran kanssa Akuutissa silmätarkastuksessa, siellä vielä muistettiin meidän Noran tapaus. Kaikkiaan tuohon tuhrautui viime vuonna viisi viikkoa, nyt varmaan pääsemme vähemmällä...

Meillä on myös trimmauskausi alkanut. Mirolla ei ole paljoa otettavaa, mutta naamataulua pitää ainakin siistiä. Miron karva on tosi niukkaa ja turkki saisi kyllä olla paljon tuuheampaa. Kolmisen viikkoa sitten Miro ajeli hirveä yli kolme tuntia ja mahan alunen meni ihan ruvelle. Onneksi poika parani parissa päivässä ja nyt on sekä Mirolla että Noralla uudet ajoliivit, jotka toivottavasti suojaavat mahaa.

Pyry pääsi selkä- ja kylkikarvoistaan viikko sitten ja eilen trimmasin etujalat, mahaa ja tuuhean tummat rintakarvat. Pyryn turkki on tosi helppo trimmata ja karva lähtee hyvin sormin nyppimällä. Alta paljastuu jo lyhyt karkea karva. Noran kuontalo on nyt tosi turrikka ja siihen pitää ottaa kyllä trimmausveitsikin käyttöön. Niin, ja aikaakin menee varmaan viikko!

Kaikki kaapin tarkastuksessa - eipä olleet hiiret käyneet! Nora on käynyt naapurissakin merkkaamassa hiirten kulkureittejä ja onpa mamma pyydystänyt olohuoneestakin yhden! Hiiri oli eksynyt seinän väliin, josta loukkuun jääneet on helppo poistaa seinään tehdyn luukun kautta.

Nora heitti talviturkin

Keskiviikko 26.3.2008 klo 19.29 - Marja J

Nyt on sitten Norakin vaihtanut paksun karvamanttelin hieman kevyempään kuosiin, kun tuuhea turkki trimmattiin. Poikien Miron ja Pyryn trimmaus on tosi helppoa verrattuna Noran valtaisan pehkon riipimiseen. Pyryn ja Miron trimmaus oli kummallakin ohi tunnissa, mutta Noran kanssa puuhastellessa meni yli kolme tuntia! Eilen iltapäivällä lähti rungosta karva ja illemmalla vielä trimmasin tassut, takapuolen, rinnan ja mahan. Tänään oli sitten vuorossa pää sekä korvat. Nora näyttää tosi hienolta, kun naaman karvakuontalo on poissa ja ihanat, tummat silmät taas tulleet näkyviin. Vielä pitää parannella häntää ja tassuja, mutta pääasia että runko on kuorittu nyt karvakerroksesta.

Nora tuuheassa talviturkissaan. Turkki on trimmattu "kaikki pois" -systeemillä aina maaliskuussa ja syyskuussa. Ennen joulua ja juhannuksen tienoilla on sitten tehty kevyempi "näyttelytrimmaus". Korvia, häntää, tassuja ja päätä on siistitty myös välillä tarpeen mukaan.

Noran turkki kasvaa todella hitaasti ja siitä tulee paksu, tiivis ja karhea. Turkki säilyy melko pitkään siistin näköisenä, mutta loppuvaiheessa varsinkin selkäkarva räjähtää tursakkeeksi.

Tässä tassut, maha, häntä ja pään seutu on vielä trimmaamatta. Noran tassuissa, mahan alla ja rinnassa karvaa on todella runsaasti ja se on pehmeää, joten nyppiminen on melko hankalaa.

Pojat trimmattu!

Tiistai 19.2.2008 klo 20.48 - Marja Junttila

Pyry pääsi pentukarvastaan viime viikonloppuna. Pyryn niukka turkki on ollut todella siistin näköinen, ja vasta nyt siinä oli jotain kypsää nypittävää. Pyryn partakarvat ovat hyvässä kasvussa ja kulmakarvojakin nyt jo löytyy. Turkki vaikuttaa tosi helppohoitoiselta, sillä tassut ovat lyhyen karhean karvan peittämät, eikä korvissa ole juurikaan trimmattavaa. Olin jo aikaisemmin nyppinyt pitkiä mustia poskikarvoja, ja Pyry ei tykännyt yhtään ja vikuroi sen minkä kerkesi! Hannu oli minulla nyt assistenttina ja Pyry pääsikin herkkupalojen avulla ihan huomaamatta pentuturkistaan eroon. Kun vanha karva oli nypitty, alta löytyi hyvä, karkea turkki.

Kun Pyry eli Joenpenkan Aito-Artturi oli aivan pieni vastasyntynyt pentu, sillä oli pitkä musta karva ja sitä kutsuttiinkin Karva-Artturiksi. Myöhemmin turkki muuttui kurttuisen näköiseksi ja nimi vaihtui Kurttu-Artturiksi.

Samana viikonloppuna pääsi myös Miro vanhasta karvastaan, joka oli perusteellisesti nypitty edellisen kerran viime kesänä. Mironkin turkki on niukka ja vanhanakin hyvän näköinen. Pojasta saa siistinnäköisen helposti nypimällä häntää, tassuja, naamakarvoja ja siistimällä korvat.