Jänisristeymiä tutkitaan - viimeisimmät tiedot DNA-testeistä

Maanantai 28.12.2015 - Marja J

Hannu on toimittanut Itä-Suomen yliopiston risteymätutkimukseen lokakuun lopun 2014 ja helmikuun 2015 aikana lähialueella ammutuista jäniksistä ja rusakoista ison erän näytteitä eli yhteensä 34 korvanäytettä. Hannun ampumia näistä jäniksistä oli 12 kappaletta ja loput näytteet on kerätty muilta metsästäjiltä ja porukkapyynneistä. Näytteitä ei ole kerätty kovin suurelta alueelta, vaan lähinnä Alatemmeksen kylän alueelta, alueelta jonka pituus on noin 5 km ja leveys noin 1,5 km. Viime ja tänä vuonna rusakko- ja metsäjäniskanta on ollut erittäin runsas täällä meidän alueella, eikä lämpimän ja pitkän syksyn jänisruttoepidemiakaan kerinnyt tällä alueella kantaa kovin paljon harventaa.

Syyskuulla tuli postia ja väliaikatietoja DNA-testien tuloksista Riikka Leväseltä tutkimusryhmästä. Tutkituista 34 näytteestä todennäköisiä risteymiä on 2 kpl, mutta ne analysoidaan vielä uudelleen tarkemmalla menetelmällä ensi vuoden puolella. Aikaisemmin lähetetystä kymmenen korvan erästä yksi oli DNA-tutkimuksen perusteella risteymä.

12 kpl oli metsäjäniksiä ja 17 kappaletta rusakoita. Muutamasta näytteestä ei saatu eristettyä DNA:ta analyysiä varten.

Näytteitä on kertynyt tutkimukseen kaiken kaikkiaan 300 kappaletta metsästyskauden 2014 – 2015 aikana ja koko tutkimuksen aikana on analysoitu 850 näytettä. Tutkimus jatkuu edelleen ja erityisesti toivotaan näytteitä Länsi- ja Lounais-Suomesta rusakoista, mutta myös metsäjänikset kiinnostavat edelleen. Korvien lisäksi tutkimusryhmä toivoo mukaan liitettäväksi kuvaa ja eläimen painotietoja.

Lisää tietoa tutkimuksesta ja lähetettyjen näytteiden DNA-analyysien tuloksista

Blogiteksti 14.11.2014: Jänisristeymistä Kalevassa 13.11.2014

Blogiteksti 27.10.2013: Hannu Pietiläinen, Outoja jäniksiä - jänisristeymiä?

Tutkimuksen tuloksista voi lukea myös netti-Kalevasta 13.11.2014: Pekka Rahko, Metsäjänis ja Rusakko risteytyvät Oulun seutua myöten.

Juttua viime syksyltä Kalevassa 27.10.2013: Pekka Rahko, Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä tutkitaan

Lisätietoa tutkimuksesta sekä korvanäytteiden lähetysohjeet löytyvät Itä-Suomen yliopiston sivuilta.

Jänisristeymistä Kalevasssa 13.11.2014

Perjantai 14.11.2014 - Marja J

Juttua risteymistä nyt myös Kalevassa 27.10.2013, linkki nettijuttuun...

Suomessa ei rusakon ja metsäjäniksen risteytymistä ole tutkittu ollenkaan. Tiedot risteytymistä ovat metsästäjien ja luonnossa liikkujien omien havaintojen varassa eikä niiden lukumäärästä tai yleisyydestä ole tietoa. Itä-Suomen yliopisto on käynnistänyt risteytymiä koskevan tutkimuksen ja kaikista epäilyttävän näköisistä jäniksistä voi lähettää näytteen (korvan) DNA-tutkimusta varten.

Ruotsissa risteytymiä on tutkittu ja tutkimustietojen mukaan eteläisen Ruotsin metsäjäniskanta olisi korvautunut lähes kokonaan rusakolla. Keskisessä Ruotsissa on runsaasti havaintoja risteytymistä ja maan pohjoisosissa metsäjänis on ainoa jänis.

Suomessa rusakon levinneisyys kohti pohjoista tarkoittaa myös suurta risteytymien todennäköisyyttä. Aiemmin on uskottu etteivät risteymät ole lisääntymiskelpoisia, mutta ruotsalaisten tutkimusten mukaan näin ei ole asia. Risteymät lisääntyvät ja yleensä vielä rusakon kanssa heikentäen siten metsäjäniksen kantaa.

Itse törmäsin ensimmäistä kertaa ”epäilyttävän” näköisiin jäniksiin sunnuntaina 29.9.2013, kun ammuin ajokoiran ajosta kaksi jänistä samalta alueelta Ala-Temmeksellä. Molemmat jänikset olivat rusakon kokoluokkaa vaikka näyttivät äkkiseltään metsäjäniksiltä. Tarkemmin tutkittaessa molemmissa oli selviä piirteitä sekä rusakosta (pään muoto, korvat, häntä, tassut) että metsäjäniksestä (karvan laatu ja väritys, käyttäytyminen ajossa).

Otin yhteyttä Jaakko Pohjoismäkeen, joka vastaa viime talvena alkaneesta jänistutkimuksesta Itä-Suomen yliopistossa ja hän pyysi lähettämään korvat tarkempaa analyysia varten, jonka jälkeen saan toivottavasti varmuuden ovatko nuo risteytymiä.

Metsästäjä-lehdessä  (nro 5/2013, s. 63) oli myös tiedotus jänistutkimuksesta ja ohjeet näytteiden lähettämisestä. Tutkimusaineistoa kerätään koko ajan.

Mikäli havaitsette kummallisen näköisiä jäniksiä tai saatte niitä saaliiksi, niin ohessa ovat tiedot näytteiden lähettämisestä DNA-tutkimusta varten.

Jänisristeymiä kysellään myös Limingan-Temmeksen metsästysyhdistyksen kotisivuilta

Itä-Suomen Yliopisto: Uutinen rusakkotutkimuksesta ja ohjeet näytteiden lähettämiseen

Kaleva 27.10.2013 Rahko Pekka: Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä tutkitaan

Ilveksen ahteri

Perjantai 7.3.2014 - Marja J

Outoja jäniksiä - jänisristeymiä?

Sunnuntai 27.10.2013 - Hannu P

Juttua risteymistä nyt myös Kalevassa 27.10.2013, linkki nettijuttuun...

Suomessa ei rusakon ja metsäjäniksen risteytymistä ole tutkittu ollenkaan. Tiedot risteytymistä ovat metsästäjien ja luonnossa liikkujien omien havaintojen varassa eikä niiden lukumäärästä tai yleisyydestä ole tietoa. Itä-Suomen yliopisto on käynnistänyt risteytymiä koskevan tutkimuksen ja kaikista epäilyttävän näköisistä jäniksistä voi lähettää näytteen (korvan) DNA-tutkimusta varten.

Ruotsissa risteytymiä on tutkittu ja tutkimustietojen mukaan eteläisen Ruotsin metsäjäniskanta olisi korvautunut lähes kokonaan rusakolla. Keskisessä Ruotsissa on runsaasti havaintoja risteytymistä ja maan pohjoisosissa metsäjänis on ainoa jänis.

Suomessa rusakon levinneisyys kohti pohjoista tarkoittaa myös suurta risteytymien todennäköisyyttä. Aiemmin on uskottu etteivät risteymät ole lisääntymiskelpoisia, mutta ruotsalaisten tutkimusten mukaan näin ei ole asia. Risteymät lisääntyvät ja yleensä vielä rusakon kanssa heikentäen siten metsäjäniksen kantaa.

Itse törmäsin ensimmäistä kertaa ”epäilyttävän” näköisiin jäniksiin sunnuntaina 29.9.2013, kun ammuin ajokoiran ajosta kaksi jänistä samalta alueelta Ala-Temmeksellä. Molemmat jänikset olivat rusakon kokoluokkaa vaikka näyttivät äkkiseltään metsäjäniksiltä. Tarkemmin tutkittaessa molemmissa oli selviä piirteitä sekä rusakosta (pään muoto, korvat, häntä, tassut) että metsäjäniksestä (karvan laatu ja väritys, käyttäytyminen ajossa).

Otin yhteyttä Jaakko Pohjoismäkeen, joka vastaa viime talvena alkaneesta jänistutkimuksesta Itä-Suomen yliopistossa ja hän pyysi lähettämään korvat tarkempaa analyysia varten, jonka jälkeen saan toivottavasti varmuuden ovatko nuo risteytymiä.

Metsästäjä-lehdessä  (nro 5/2013, s. 63) oli myös tiedotus jänistutkimuksesta ja ohjeet näytteiden lähettämisestä. Tutkimusaineistoa kerätään koko ajan.

Mikäli havaitsette kummallisen näköisiä jäniksiä tai saatte niitä saaliiksi, niin ohessa ovat tiedot näytteiden lähettämisestä DNA-tutkimusta varten.

Jänisristeymiä kysellään myös Limingan-Temmeksen metsästysyhdistyksen kotisivuilta

Itä-Suomen Yliopisto: Uutinen rusakkotutkimuksesta ja ohjeet näytteiden lähettämiseen

Kaleva 27.10.2013 Rahko Pekka: Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä tutkitaan

Ilves riistakamerassa ja muuta mukavaa

Sunnuntai 14.4.2013 klo 13.27 - Marja J

Ilves vieraili ruokintapaikalla 6.4. Ruokintapaikalla on säännöllisesti vieraillut mm. lapinpöllö, tikkoja, närhiä, keltasirkkuja, tiaisia, kärppä, oravia sekä tietysti rusakoita - parhaimmillaan kolmekin samaan aikaan. Kohta ilveksen käynnin jälkeen rusakko ilmestyi taas ruokailemaan. Onpa kameraan tallentunut myös pupujen kiihkeää kevätpäinia.

Lisää riistakameran räpsäyksiä

Ilves saunarannassa

Lauantai 4.2.2012 klo 17.50 - Marja J

Ilves istahti vartiksi meidän saunarantaan. Naapuri ilmoitti äsken, että hän oli nähnyt samoihin aikoihin kaksi ilvestä kipuavan joenpenkalla, joten taisi emo siinä rauhassa odotella poikasiaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun näen elävän ilveksen. Jälkiä tässä meidänkin pihapiirissä on kovasti ja uusia tulee melkein joka päivä. Naapuri oli löytänyt myös ilveksen makuupaikan tuolta joen toiselta rannalta.

Siinä se ilves on aivan meidän saunarannassa. Kuva on otettu hämärän hetkellä työhuoneen ikkunan takaa.

Ja vähän lähempää.....

Siinä se kökötti vartin aivan rauhassa. Etualalla lintujen ja jänisten ruokintapaikka, jossa rusakko on käynyt syömässä kuivaheinää monena iltana. Onkohan ilves napannut meidän lemmikkirusakon, kun sitä ei ole nyt näkynyt....

5.2. päivänvalossa selvisi, että ilves oli pimeällä käynyt aika lähellä taloa.

Lisää kuvia jäljistä

Valkopääräksä on palannut taas pihaan

Perjantai 29.4.2011 klo 10.55 - Marja J

Viime kesänä ihmettelimme värivikaista, valkopäistä räkättirastasta, joka oli tehnyt pesänsä puuliiterin nurkkahirren päälle. Nyt tämä räksä on taas pihassa! Se on palannut talvireissultaan onnellisesti takaisin meidän pihaan. Katsotaanpa mihin se pesänsä nyt rakentaa.

Tässä juttu viime kesältä

Ilves-asiaa huomisen Kalevassa!

Maanantai 6.12.2010 klo 18.09 - Marja J

Ilvekset ilmestyneet pihoille ja taajamiin - Hannu esittelee meidän koiratarhaa kiertäviä ilveksen jälkiä netti-Kalevassa: Jänis tuo ilvekset pihalle Lisää juttua ilveksistä löytyy huomisen Kalevasta.

Rusakko kävi pihassa

Lauantai 21.8.2010 klo 19.34 - Marja J

Pojat Miro ja Pyry tulivat yhtäkkiä aivan hulluiksi ja hyppivät olohuoneen ikkunalaudoilla. Ajattelin, että luulevat Hannun tulevan kotiin, mutta saunarannassa pomppikin rusakko! Pupu söi pitkään rannassa ja piipahti sitten vielä kierroksen puuvajalla. Otin kuvan ikkunan läpi, kun en uskaltanut mennä terassille häiritsemään.

Värivikainen räksä

Keskiviikko 9.6.2010 klo 17.31 - Marja J

Meidän puuliiterin nurkalla on räkättirastaan pesä hirressä roikkuvan viikatteen terän päällä. Pesässä hautoo väritykseltään outo räksä, jonka pää on aivan valkoinen. Googlaamalla löytyi linkkejä aivan valkoisiinkin albiinoräkättirastaisiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rastas hautomassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään sain otettua kuvan linnusta madonhakumatkalla

Ilves kävi valokuvassa

Sunnuntai 14.3.2010 klo 12.02 - Marja J

Tänä aamuna saatiin ikuistettua ilves riistakameran kuvaan. Ilveksethän ovat kierrelleet tässä lähimaastoissa pitkin talvea ja käyneet melkein pihassa. Kuva on otettu tänä aamuna 9.34. rantasaunan kohdalla joen toisella puolella.Ovat kyllä hiippailleet aivan saunarannassakin pihan reunalla. Laitetaanpa kamera taas kuvaamaan, josko saisimme lisää kuvia tupsukorvasta.

Kellonaika on oikein, mutta päiväys kuvassa väärin.

 

Paikallislehti Rantalakeuden ilvesjuttu

Keskiviikko 13.1.2010 klo 20.28 - Hannu P

Kuluneen talven aikana lähiympäristössämme on tehty kymmeniä havaintoja ilveksistä. Lakeuden alueella niitä näyttäisi asustelevan ainakin seitsemän jälki- ja näköhavainnoista päätellen.

Ja juuri hetki sitten soitti naapurin rouva kilometrin päästä, että tänään klo 12.30 oli ilves kävellyt Temmesjoen jäällä moottorikelkan jälkeä heidän rannassaan.

Tänään oli paikallislehti Rantalakeudessa Ilkka Ylitalon kirjoittama juttu: Ilves kotiutui Rantalakeudelle. Pari emoa pentuineen liikkuu Alatemmeksellä

Rantalakeus verkossa

Juttu kokonaisuudessaan

 

Peltopyylaskenta Limingassa

Lauantai 28.11.2009 klo 19.11 - Hannu P

Lauantaina 28.11.2009 järjestettiin Limingassa toisen kerran laaja peltopyiden laskenta kanakoirien avustuksella. Ensimmäisen kerran laskenta tehtiin marraskuussa 2008 ja tavoitteena on saada joka vuosi samaan aikaan ja samalla alueella tehdyllä laskennalla käsitys peltopyykannan määrän kehityksestä lakeuden alueella. Vastaavalla metodilla tehtyjä laskentoja on naapurikunnassa Tyrnävällä tehty jo pidemmän aikaa, joten nyt aletaan saada vertailuaineistoa kahden eri alueen kesken.

Kesä 2009 oli peltopyiden kannalta oikein hyvä kuivien ja lämpimien ilmojen takia, ja niinpä lintuja löytyikin syksyn laskennoissa ihan mukavasti. Tämän päivän kokonaistulos oli 43 peltopyytä kolmessa parvessa, joissa lintuja oli 7, 16 ja 20. Vuonna 2008 löydettyjen lintujen määrä oli lähes samaa luokkaa, mutta tänään parvikoko oli huomattavasti suurempi mikä kertoo onnistuneesta pesinnästä kesällä. Laskennan järjestäjän Ahti Putaalan mukaan suuri parvikoko ennustaa myös hyvää talvehtimista ja jos ilmat ovat suotuisat seuraavalla pesintäkaudella, saattaa peltopyykanta nousta merkittävästikin. Laskenta-alueita oli kymmenen ja laskenta-alaa tuli tänään yhteensä 11 km2, joten keskimääräinen lintutiheys oli 3,9 lintua/km2.

Oulun Kanakoirakerhon jäsenten englantilaiset kanakoirat tekivät hyvää työtä tihkusateesta välittämättä ja koirien vauhdikasta ja ilmavaa hakutyötä oli mukava seurata. Joitakin kaurishavaintoja tehtiin myös sekä tälle alueelle hieman harvinaisempi havainto valkohäntäpeurasta.

Kuvassa peltopyylaskennan järjestäjä Ahti Putaala lähdössä laskenta-alueelle koiriensa kanssa. Irlanninsetterit Nekku ja Elsa tarkkaavaisina - joko mennään!?

Ilves kävi pihassa

Sunnuntai 8.11.2009 klo 13.09 - Marja J

Pyry lähti aamulla Hannun kanssa metsälle ja minä Mäkelän lenkille pitkästä aikaa Noran ja Miron kanssa. Jo alkumatkasta näin isot tassunjäljet, joihin en kummemmin kiinnittänyt huomiota, silla tiellä olivat liikkuneet myös hirvimiehet koirineen.  Myöhemmin törmäsin taas isoihin jälkiin ja rupesin miettimään, josko ne olisivatkin ilveksen jäljet. Ilveshavaintojahan oli ollut ihan lähimaastossa, vain muutaman kilometrin päässä meiltä. Koirat käyttäytyivät lenkillä hieman eritavalla kuin yleensä – haistelivat tarkkaan, pysähtyivät välillä, kuuntelivat ja Miro pälyili välillä taakseen.

Ja olihan se ilves! Hannu löysi viimeöiset jäljet ihan meidän saunarannasta.  Ja lisää ilveshavaintoja tuli, kun Hannu kuuli että Ketunmaassa toinen ilves oli ajellut metsäkauriita.  Muutama vuosi sitten löysimme ahman jäljet samoilta paikoilta aivan pihamme tuntumasta. Hirvet vierailevat myös melkein pihassa, puhumattakaan supeista ja ketuista!

Pyryllä ja Hannulla oli ollut aivan onnistunut jahtipäivä, vaikka kaatoa ei tullutkaan. Pyry oli ajanut jäniksen liikkeelle ja ajoa oli kestänyt puolisen tuntia. Hukkakin oli tullut, mutta Pyry oli selvittänyt sen hyvin ja lähtenyt uudelleen ajoon. Hienosti Pyry oli myös ottanut kontaktia isäntäänsä. Hannu kuitenkin keskeytti ajon, kun jänis oli eksyttänyt Pyryn tielle. Pyry on erittäin innokas ja taitava metsällä, vaikkei sillä juurikaan ole kokemusta ajohommista. Toivottavasti myös ajoääni alkaa löytyä! Enemmän Pyryllä tuntuu kuitenkin olevan taipumusta luolahommiin, kuten Nora-emällään.

 

Isokissa ja pikkukissa! Ilves on seuraillut kissaa aivan meidän pihassa saunarannassa.

 

 

 

 

 

 

Pohjoisimmat peltopyyt

Keskiviikko 26.11.2008 klo 19.07 - Hannu P

Keväällä 2008 meillekin selvisi, että tässä aivan lähiympäristössä asustaa maailman pohjoisin peltopyypopulaatio. Eipä tuota ole tullut ajatelleeksi aiemmin, mutta nyt kun karttoja on tutkittu ja asiaan perehdytty, niin aika erikoiselta tuntuu, että täällä ylipäänsä tuollaiset arojen pienet kanalinnut selviää ollenkaan. Ovathan talvet välillä olleet aika ankaria ja olosuhteiltaan sellaisia, että ihmeenä voi pitää lintuparvien selviytymistä kevääseen.

Oulun yliopisto on peltopyytutkimusta tehnyt pitkään ja erityisesti Ahti Putaalan väitöskirjatyöhön liittyvä radioseuranta toi paljon uutta tietoa näiden seutujen peltopyiden elämästä. Isompia yrityksiä kannan elvyttämiseksi ei ole tehty - enemmänkin on seurattu sivusta miten nuo pallerot pärjäilevät. Tämän vuoden aikana on kuitenkin lähdetty eri tahojen kanssa yhteisesti liikkeelle, ja tavoitteena on käynnistää todellinen ohjelma peltopyiden elinolojen kohentamiseksi. Tämä voi tarkoittaa esim. maatalouden ohessa tapahtuvaa peltopyiden huomioimista erityisellä tavalla (suojavyöhykkeet, sänkipellot talveksi, ruokintapaikkaverkosto peltolakeuksilla jne.) sekä pienpetojen tehostettua pyyntiä tehostetun kannanhoidon kohdealueilla.

Liikkeelle on lähdetty siitä, että on tärkeää tietää paljonko peltopyitä tällä alueella on. Sen vuoksi lauantaina 15.11. Ahti Putaalan johdolla toteutettiin Tyrnävän alueella laskenta, joka osoitti todeksi ennakkotiedon, että lintujen kannalta epäedullinen kesä on vähentänyt peltopyykantoja. Onneksi ei kuitenkaan niin pahasti kuin etukäteen pelättiin. Samanlainen kanakoirien avulla tapahtuva joukkolaskenta toteutettiin Limingassa ensimmäisen kerran 22.11., jolloin päästiin perustilanteeseen eli tiedetään nykyinen kannan koko. Laskennan jälkeen on huomattavasti helpompi suunnata kannanhoitotoimia, kun tiedetään millä alueilla linnut asustavat ja paljonko niitä on.

Jatkossa mietitään erilaisia toimenpiteitä peltopyiden elinolojen kohentamiseksi ja elämisen esteiden vähentämiseksi. Elinympäristöön liittyviä parannuskokeiluja kehitellään ja petojen uhkaa pyritään lieventämään tehostetusti. Tämä edellyttää tietysti työtä ja paljon vapaaehtoisia toimijoita. Ensi vuoden aikana mietitäänkin erilaisia hankerahoitusmahdollisuuksia kehittämisohjelman toteuttamisen tueksi, mutta ilman niitäkin kiinnostusta peltopyytä kohtaan näyttää olevan riittävästi, että jotain saadaan aikaan. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että koko lakeuden alueella peltopyytä ei ole metsästetty kymmeniin vuosiin, joten saaliin toivossa tässä ei olla liikkeellä.

Mukana laskentatalkoissa 15.11.2008 oli Oulun Kanakoirakerhon jäseniä ja 30 koiraa.

Tässä Lakeuden Joutsenen juttu peltopyylaskennasta 20.11.2008.

 

Peltopyyt ovat tepastelleet meidänkin pihassa.

Kuva 26.2.2006, MJ

Ristikettu ja kauriit - 16.11.2008

Tiistai 18.11.2008 klo 14.48 - Hannu P

Sunnuntaina oli tarkoitus pyytää joko kettua tai kaurista kahden miehen voimin. Kumpaakin yritettiin ja tällä kertaa onnistuneesti. Valitettavasti koirat olivat poissa pelistä, kun edellisyön pakkanen jäädytti vähäisen märän lumen karkeaksi korpuksi. Käpälät eivät tuolla kelillä kauaa kestäisi.

Aamupimeällä sitten suunnistimme tahoillemme jälkiä katselemaan ja tutkailemaan riistapeltojen laitamia. Kaveri kiersi kaurispaikkoja ja minä menin tutulle hirvitornille varovasti kulkien lumen narskuessa jalan alla pahasti. Kauriita sielläkin oli nähty ja torniin kiipesin, kun oli vielä pelkkää kuunvaloa apuna. Huomasin tosin, että rihlakon kiikari ei ole mikään hämärälaite kun ristikko katosi kokonaan. Pitänee kirjoittaa joulupukille josko tuohon saisi parannusta.

Pilvetön taivas helpotti tilannetta, kun päivänkajo alkoi auttaa näkemisessä. Riistapellon takana on haaska ja tornin ympärilläkin oli ketun jälkiä joka puolella ja joka suuntaan, vaikka lunta ei ollut kuin kahden yön ajan. Liikennettä oli ollut siis tosi paljon. Tornissa ehdin olla tuskin varttituntia, kun haaskan takaa ilmestyi kettu naurismaalle ja kuljeskeli edestakaisin pajupuskien takana. Sitten se oikaisi sarkaojan yli ja tuli näkyviin pajupuskien väliin ja pysähtyi noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Laukauksen jälkeen se jäi paikoilleen, joten odottelin vielä jonkin aikaa, mutta aamun tapahtumat olivat siinä.

Tein vielä kierroksen alueella jälkiä tutkien, mutta ainoastaan ketun ja jäniksen jälkiä löytyi. Alueen kauriit olivat nyt muualla. Kun tulin ketun kaadolle huomasin heti, että se oli oudon tumma ja väritykseltään epätavallinen. Kaula, joka on yleensä puhtaan valkoinen, olikin aivan musta kuten koko vatsa. Punaruskeaa ei ollut kuin lavoilla jonkun verran, ja selkäosa oli harmaanmusta niin kuin häntäkin. Mielessä häivähti ajatus ristiketusta, mutta kun ei siinä oikein selvää ristiä näkynyt, niin ajatus katosi. Otin ketun mukaani ja ajelin tapaamispaikalle.

Olin juuri juonut kupin teetä, kun kaveri soitti, että kaksi kaurista on nurin. Ajelin paikalle sänkipellolle ja suolistimme kauriit. Nostimme ne pick upin lavalle edellispäivänä koiran ajosta ammutun ketun seuraksi ja mietittiin mitä tehdään. Päätettiin kokeilla vielä miesajolla toisella alueella ja sieltä löytyikin vanhaa ja uutta jälkeä sen verran, että minä menin passiin kaverin toimiessa koirana. Noin puolen tunnin ajon jälkeen jäinen hanki rapisi ja rouskui taimikossa. Kauriit pysähtelivät ja siirtyivät hiljalleen lähemmäs kuunnellen ilmeisesti ajomiehen ääniä. Sitten nopea spurtti kun emä vasa ryntäsivät traktoriuralle. Vasan tullessa kohti ammuin melkein kuin kiekkoradalla ja saimme päivän kolmannen kauriin.

Illalla kotona Pyry vietiin haistelemaan kettua ja kaurista - taisipa kauris kiinnostaa poikaa enemmän. Tulevana viikonloppuna menemme taas Pyryn kanssa Haukkukeitaalle LUT-harjoituksiin. Elävän ketun kanssa varmaan on aivan toinen tohina päällä. Lähetimme kyselyn ketusta kuvan kera Oulun yliopiston eläinmuseoon ja sieltä varmistettiin, että tämä komean musta otus oli tosiaan ristikettu, punaketun ja mustaketun risteymä. Nimi tulee selän mustasta ristikuviosta, koitetaanpa saada siitäkin kunnon kuva.

Pyry nuuskii kettua.

Tässä kettu lähempää. Vatsa ja rinta ovat mustat ja selässä on tumma kuvio.

Lisää luettavaa ketusta ja sen värimuunnoksista löytyy mm. Tunturisuden sivuilta