ANIN TARINAA

ani_rip_2.jpg

Anin muistokirjoitus 2014

Kastehelmi Kakko (julkaistu alunperin Facebookin Mäyräkoirakeskustelua-ryhmässä ja Kastehelmen sivulla)

Ani jäi keväällä 2010 pakettiauton alle ja lantio murtui, mutta päivystävän eläinlääkärin virheen takia Ani leikattiin vasta myöhemmin. Lantiossa oli pahat murtumat, mutta metallituki ja ruuvit laitettiin (suoliluuhun) vain toiselle puolen, ja toivottiin että toinen puoli pysyisi jo siirtämällä se paikalleen ja että tuki riittäisi toiselta puolen. Tämä ei kuitenkaan onnistunut vaan lihakset, jotka olivat jo vahvistuneet virheasentoon, vetivät lantion luut takaisin virheasentoon leikkauksen jälkeen. Tämän virheasennon myötä Anille kehittyi paha nivelrikko oikeaan takajalkaan ja vas. etujalkaan, kuin myös oikean takajalan polvi alkoi reistailla. Ania hoidettiin erilaisilla hieronnoilla, fysioterapialla, akupunktiolla, laserilla ja uinnilla sekä erilaisin nivelvalmistein. Anille oli kuitenkin pahimpia talven ja syksyn kylmät tai liukkaat kelit ja Ani olikin kipulääkkeillä pari talvea/syksyä kuureittain.

Ani kuitenkin pääsi eräällä uintireissulla kesällä 2011 puremaan kyykäärme ja ilmeisesti käärmeen myrkky aiheutti sen ettei Anilla ollut enää lääkkeistä hyvää vastetta. Lääkkeet toki jossain määrin vaikuttivat, mutta loppua kohden ei juuri erottanut oliko lääkitty vai ei, kipuja oli silti ja se jopa nappasi minua kun yks ilta nostin sitä iltapissalle vaikka olin opetellut hyvän nostotavan, jolloin koira on mahdollisimman suorana.

Anilla oli rasitteena vielä kalkkeumat rintarangassa, joka osaltaan vielä vaikuttivat koiran joustavaan liikkumiseen ja kyyn purema jalka kärsi äärimmilleen turvonneesta kudoksesta ja oli näin ollen löysempi kuin toinen etujalka.

Näistä kaikista vaivoistaan huolimatta Ani on ollut muuten täysin terve koira, paria hirvenluista aiheutunutta ripulia lukuun ottamatta. Se oli myös aina varsin iloinen touhottaja, joka ei suukkoja säästellyt kun kavereitaan tapasi Se oli aina lenkillä innokas kirmailija, mutta väsyi loppuajasta helposti ja käpytteli sitten minun perässä apaattisena. Kova uimari se oli myös, kun leikkauksesta kuntouttaessa sain sen innostumaan vedestä, mutta viime kesänä uinti jäi jo vähemmälle kropan kunnon hiipuessa hiljalleen.

En halunnut nähdä ilopilleriäni liikuntakyvyttömänä rampana, vaan tulimme eläinlääkärin kanssa siihen tulokseen, että kun lääkevastekin on heikentynyt, on pienokaiseni aika saada siivet selkäänsä. Olen tiennyt, että Anin aika tulee ennemmin kuin olisin siihen valmis, mutta en missään nimessä halunnut pitkittää päätöstä liian pitkälle. Aika päätöksestä lopettamiseen oli kamalaa, kuin olisi hirttosilmukassa pidetty, mutta nyt olo on jopa helpottunut kun Ani on päässyt kivuttomaan paikkaan ja jatkaa nyt ikuisia puuhastelujaan laumakaverinsa Sinna-whippetin kanssa, josta jouduin kroonisen haimatulehduksen ja kipujen vuoksi pahenevan eroahdistuksen vuoksi luopumaan myös aivan liian aikaisin tänä keväänä. Tytöt olivat hyvin rakastettuja, mutta nyt paremmassa paikassa.

Kiitän kasvattaja-Marjaa kaikesta tuesta ja avusta, on ollut onni saada tuollainen kasvattaja! Hölmön höpöttäjä ilopilleri-Ania muistellen <3

Anin tarinaa vuodelta 2008

Kastehelmi Kakko

Mäyräkoiramaisiin harrastuksiin olemme jo hieman tutustuneet pikkuneidin kanssa. Ani on osallistunut pentuiässä kaksi kertaa näyttelyyn (pentunäyttelyyn Helsingissä juuri ja juuri 5 kuukauden iässä ja pentuluokkaan ryhmänäyttelyssä Enossa) ja tuloksina miniajoilta on PEK2 ja KP & ROP-pentu. Nyt junioriaikoina neiti on hakenut kaksi Erittäin Hyvää Kansainvälisestä näyttelystä Jyväskylästä sekä ryhmänäyttelystä Sotkamosta ja Sotkamossa se oli myös kilpailuluokassa junnuluokan toinen. Arvostelut ovat olleet ihan kivoja ja kunhan neiti saa vähän massaa niin näyttelyjen kiertäminen jatkuu luultavasti ahkerammin, emäntä kun on hurahtanut näyttelyihin vallan hurjasti :D Mätsäreissä neiti on käynyt kahdesti. Toisella kerralla lapsi & koira-kilpailussa lainakoirana sijoittuen kolmanneksi pikkuhandlerinsa kanssa ja kerran emännän kanssa pienissä pennuissa, ollen punaisten ensimmäinen ja Best in Show :D

Ani on harrastanut pienestä asti nenän käyttöä makkarajäljillä, aarteen etsinnässä ja Kiran etsimisellä sekä muuten vaan elikoiden jälkiä nuuskuttelemalla. Olemme myös tehneet kerran oikean verijäljenkin ja neiti ymmärsi heti seurata sitä :) Ani on myös tämän kevään aikana antanut ajohaukkuakin jänöille, tosin rauhoitusajasta johtuen hihnassa ja parhain ajohaukku syntyi tässä juhannuksen jälkeen farmin vasikoiden perään ja siitä touhusta antoi lehmäemot äkkiä lähdöt!
 
Tämän kevään aikana meillä on ollut hieman hässäkkää. Olemme laumaamme liittyneen kaksilahkeisen myötä muuttamassa Kuusamoon ja siellä koirat saavat uusia laumanjäseniäkin. Kuusamossa nimittäin asustaa jo kk. mäyräkoirapoitsu Roope ja karjalankarhukoiratyttö Kyky. Kyky on ulkokoira, mutta lenkkeilee meidän kanssa. Neljän koiran kanssa ulkoilu on Anille pientä apinointia, kuulo katoaa ja hihnakäyttäytymistä ei silloin ymmärretä :D Roopen kanssa Anilla oli ensi alkuun hieman vaikeuksia, joten Ani oli hetken alla päin, mutta nyt kun laumassa on järjestys selvä ei ole enään mitään jäykkistelyjä näkynyt. Laumasekasortoon vaikutti myös se, että Anin paita & peppu-kaveri Rambo-kisu muutti farmille asumaan, koska Roope ei tule kissojen kanssa toimeen, niin silloin emäntä katsoi parhaaksi antaa Rambon muuttaa synnyinkotiinsa takaisin.

Silloin laumasekasorron aikaan piti Anille keksiä myös jotain piristävää ja tämän kevään aikana pikkuneidistä on hieman vahingossa tullut ns. pallohullu :) Pienen pallohulluuden vallassa Ani on unohtanut laumakahnaukset ja saanut hymyn huulilleen niinkuin aina ennenkin! Sinänsä tämä pallohulluus ei ole ihan niin pahasta, Ani on tänä keväänä jo reippaasti ottanut ensimmäisiä uintiliikkeitään lelujen perässä ja keväällä tupsahti jo rannassa sulavalta jäälautaltakin sukkeloon vahingossa. Tuo ei kuitenkaan neitiä noin vaan säikäyttänyt, vaan uimaan mennään vinku-kalan noutoa varten oikein reippaasti!
 
Pikkuneiti on hyvin sosiaalinen muita koiria kohtaan, ainoastaan tuttavani sakemanninarttu on pelottava ja sille Ani murisee, mutta se onkin ollut ainoa koira, joka on Anin säikäyttänyt. Epävarmuudestaan huolimatta pikkuneiti seurailee uteliaana hurjaa sakemannia ja esittää näkymätöntä, kun narttu katsahtaa siihen päin. Emännän hyvien ystävien koirat, jättiläismäinen noin 80 kiloinen Körri ja nuori paimenkoira Sisu ovat Anin ja Kiran parhaita kamuja ja niiden kanssa silloin tällöin koirapuistoillaan ja vietetään muutenkin aikaa. Ani on tietysti se alimmainen tuossakin laumassa, mutta hyvin se osaa kerjätä jopa Körriltä luuta kitisemällä Körrin vieressä :D Joskus käy onni ja muut unohtaa aarteensa johonkin ja Anihan käyttää tilaisuuden surutta hyväksi eikä muuten anna aarretta takaisin kuin ehkä emännälle!

Ani on nyt vuoden iän lähestyessä saanut emännän luvan alkaa lenkkeillä oikein, olemme käyneet jo muutaman kerran pyöräilemässä ja Arttu-hepan kanssa ratsastuslenkillä farmin maastoteillä ja omilla pelloilla. Pikkuneiti seurailee kiltisti heppaa, vaikka kerran vierestä sujahtanut metsäkauris saikin Kiran sekoamisen jälkeen Aninkin seuraaman jälkiä ja hurjan vauhtinakki-vaihteen päälle, jolloin sinkoillaan sinne tänne ja vähän joka suuntaan niin täysiä kuin noista tikkujaloista pääsee :D
 
Kertakaikkisesti olen hyvin tyytyväinen Aniin ja se on kyllä juuri sitä, mitä olen siitä toivonutkin! Nyt kun vaan malttaisin hieman odottaa, että pikkuneiti kehittyy, niin sitten voisimme harrastella emännän rakastamia näyttelyitä ahkeramminkin. Ensi syksynä pikkuinen pääsee luultavasti myös metsälle mukaan ja joskus on tarkoitus myös luolatouhuihin perehtyä, mahdollisesti startata myös mejä-kokeessa. Tärkeintä kuitenkin emännälle ja meidän koko laumalle on, että neiti sopii hyvin näihin kuvioihin ja kaikilla on hyvä mieli, muutenhan tästä yhteiselosta ei tulisi mitään.
 
Tällaisen pienen romaanin kera toivottelen kaikille Joenpenkan A-pentueen lapsosille sydämelliset 1-vuotisonnittelut ja toivotamme koko lauman kera kaikille mitä parasta jatkoa ja mäyräkoiramaista kesän jatkoa kaikille muillekin!
 
 
Terveisin Kastehelmi, Ani & Kira plus koko muu sekalainen seurakunta ;)