Miron tarinaa: Moniallergiaa ja stessiä

Miro oli kaikella tavoin herkkä koira - oli monenlaista allergiaa ja stressikäyttäytymistä. Mielestäni näillä asioilla on selvä yhteys. Kutinat, ihon kunnon seuraaminen, hoidot, pesut, rasvaukset jne. aiheuttivat koiralle lisästressiä ja stressi puolestaan vaikutti yleiskuntoon ja edesauttoi allergisten reaktioiden kehittymistä. Mirolla saattoi olla myös perinnöllistä taipumusta allergiaan, sillä Miron täyssisko eri pentueesta oli lopetettu vajaan 5 vuoden iässä syynä: atopia, allerginen atooppinen ihotulehdus. Tämä olikin yksi syy, minkä takia Mirolle päätettiin tehdä allergiatesti.

Muuten Miro oli koko elämänsä terve. Kun vajaa puolivuotiaana tutkittiin Miron stressikäytöstä (rauhattomuus, hännän jahtaaminen), selvisi että Mirolla oli uveiitti, jota hoidettiin silmätipoilla. Kerran on anaalirauhaset pitänyt tyhjentää eläinlääkärissä, kun ne näyttyivät ja tulehtuivat yhtä aikaa Noran anaaleitten kanssa. Oletan että samanaikaisen tulehduksen molemmilla aiheutti Royal Caninin mäyräkoiraruoka, jota oli kokeiltu muutaman kuukauden ajan. Olin kullut että ko. ruoka olisi aiheuttanut usealle muullekin koiralle korvien töhkimistä ja anaaliongelmia. Tämän jälkeen Mirolla ei ongelmia anaaleissa ollut ja jos ne täyttyivät, ne oli helppo ja nopea tyhjentää. Mirolla ei ollut mahatauteja, ei mitään koirien tavallisia vaivoja. Miron korvakäytävät olivat melko karvattomat ja avarat ja ne olikin helppo pitää puhtaana, joten korvatulehduksiakaan Mirolla ei ollut.

Moniallergiaa, atopiaa ja ihotulehdusta

Allergiaoireet pahenevat kesällä 2009

Mirolla oli ollut jossain määrin vaihtelevasti kutinoita, rapsuttelua ja tassujen jyrsimistä jo pienestä pennusta lähtien. Allergia paheni selvästi kesän 2009 aikana ja ensimmäinen Medrol-kortisonikuuri saatiin 24.9.2009 Ouluvetissä. Mirolla oli märkänäppylää rinnassa ja kainaloissa sekä anturan välit punoittivat. Varsinkin syksyllä iho oli huonona, oli rapsuttelua ja tassujen kalvamista.

Allergiatesti syksyllä 2010

Pahojen iho-oireiden takia olimme taas Ouluvetissä seuraavana syksynä 23.9.2010. Miro sai antibioottikuurin, Medrol-lääkitystä jatkettiin ja saimme myös Malaseb-shampoota ihon hoitoon. Mirolle tehtiin myös allergiatesti.

1.11.2010 - Miron allergiatestin jälkeen (lainaukset Joenpenkan blogista 1.11.2010 - lue lisää)

Miron allergiaa on hoidettu Ouluvetissä ja melko pian pahojen oireiden puhjettua 23.9. otettiinkin verikoe allergiatestiä varten ja tulokset tulivat vajaan 4 viikon kuluttua. Testin arvot 150 – 199 ovat raja-arvoja, positiivinen tulos on arvoilla 200 – 399 ja erittäin positiivinen arvosta 400 ylöspäin. Miron testissä rajatapauksia oli 5 ja positiivisia tuloksia 19, yhteensä testattavia aineita, kasveja, homeita, punkkeja, epiteelejä, hyönteisiä jne. oli 90. Tässä Spot Allergy Testin tulos.

Ruoka-aineiden suhteen tilanne ei ole kovin hankala, sillä lihoista Miro on allerginen vain kanille (226) ja lampaalle (253), eikä näitä aineita ole kyllä syöty pitkään aikaan. Kannattaa varmaan varoa jäniksenkin lihaa tulevaisuudessa. Muita allergiaa aiheuttavia aineita ovat: maito (237), kaura (242), panimohiiva (287) ja kala (276). Nyt on jätetty ruokavaliosta pois kaikki maitotuotteet kuten juusto, raejuusto, kermaviili ja piimä ja muistakin ruuista tarkastetaan esimerkiksi onko niissä maitojauhetta. Hiivaa löytyy valmisruuista ja olenpa joskus tarjonnut koirille tuota panimohiivaakin, mutta en pitkään aikaan. Jotain puuroainesta ja kalaakin osasin jo epäillä ja mm. lohiöljy on vaihdettu jo aikoja sitten tästä syystä kasvipohjaiseen Nutrolin-öljyyn. Myös vehnäjauhot ovat meidän koirilta olleet kiellettyjä jo pitkään ja vehnä onkin rajalla arvolla 166. Onneksi sallittuja ruoka-aineita ovat: nauta, kana, sika, peura, kananmuna, riisi, kalkkuna, ohra, peruna ja porkkana. Ja oletan myös hirven lihan kuuluvan näihin sallittuihin ruoka-aineisiin.

Kuivakoiranruuat ollaan jätetty nyt kokonaan Mirolta pois, sillä Miro on allerginen kahdelle varastopunkille (Tyrophagus 266, Acarus siro 211) ja yksi on rajalla (Lepido 188). Allergisoivia ovat myös 5 homesientä 13 testatusta. Näitä homeita näytti olevan juuri heinissä ja kasveissa, joille Miro on monelle allerginen! Listasta löytyy kattara, rölli, niittynurmikka, karvasmesiheinä, koiranheinä, heinäratamo, nokkonen, pujo, puna-apila ja kultapiisku. Röllejä ja kattaroita on satoja eri lajeja, enkä ole aivan tarkkaan vielä kerinnyt selvittämään mitä meidän pihaltamme löytyy – aivan tavallisilta heiniltähän nuo näyttivät! Ja sitten Miikkusti on allerginen koivulle ja listasta löytyvät myös pähkinäpensas, poppeli, jalava ja pyökki, joita ei onneksi meillä kasva.

Ja sitten huippuna – Miro on allerginen kärpäselle! Mirohan tykkää jahdata kärpäsiä ikkunalaudalla temppuillen. Nyt tulee sitten loppu tälle harrastukselle! Nyt odotamme talvea, että tuo pihan heinämaa peittyisi lumivaippaan. Yliherkkyysoireet kuten rapsuttelu, näppylät sekä tassujen kalvaminen ovat olleet pahempina nyt kahtena keväänä ja tilannetta ovat pahentaneet kesän kosteus ja syksyn homehtuvat ja maatuvat kasvit.

Mirolla on vielä kortisonilääkitys ja uusin eväin ollaan menty jo kaksi viikkoa. Namiherkutkin piti vaihtaa kevytnakeista kinkun paloihin ja muihin tuoretuotteisiin. Eilen paistoimme vanhan hirven paistin, josta saatiin monta pussillista luomuherkkupaloja. Korvat ovat olleet koko ajan ok, eikä näppylöitä ole ollut ja tassujen kalvaminenkin on jäänyt vähemmälle. Tuo tassujen nyrhiminen on varmaan suurelta osin myös pinttynyt paha tapa, joka juontaa juurensa jo Miron pentuajoilta. Mutta vaikuttaa siltä, että poika olisi muutenkin rauhoittunut, kun kutinat ovat poissa, eikä mammakaan kyttää näppyjä ja rapsuttelua.

Tänään kaikki saivat ruuaksi kuorineen soseutettua perunaa ja porkkanaa, possunlihaa (Pyry läskistä) ja rusto/liha/kasvis-murremixiä. Kyllä maistui kaikille! Täytyy seurata tuleeko puuroista Pyrylle ja Noralle korviin töhkää, Mirolle siitä ei ainakaan ole mitään haittaa. Yrjölään olen jauhanut sekaan vielä pinaattia, salaatteja, kurkkua ja raakoja kananmunia kuorineen. Maistuu sekin kyllä kaikille!


6.12.2010

Miro voi todella hyvin! Kortisoniannosta on laskettu vähitellen, eikä oireita näytä olevan. Miro on käynyt metsälläkin, ja iho tuntuu kestävän hyvin. Ekalla kerralla jänisajosta tulikin supihaukku ja tänään Miro ajeli tovin hienosti jänistä, kaatoa vain ei tullut!

Suosittelen puhdasta, lisäaineetonta ruokaa, raakaa lihaa, vihannessoseita. Mitä vähemmän ruoka-aineita sitä parempi. Meillä jäivät maitotuotteet kokonaan pois ja myös kala on pannassa. Lohta tungetaan valmisruuissa liharuokiinkin, joten tarkkaan saa lukea tuoteselosteet. Vehnäkin on jätetty kaikilta, varmuuden vuoksi.

26.10.2011

Miron allergia on tänä syksynä ollut paremmin hallinnassa, joten metsällekin on muutaman kerran päästy. Tosin metsäreissun jälkeen tarvitaan edelleen kohtuullinen tauko, jotta etenkin anturat saavat palautua kuntoon. Emman isännän Karin kanssa on pari reissua tehty ja molemmilla kerroilla Miro sai jänikset ylös ja ajeli kohtuullisia kierroksia.

Ylösotto sujuu melko hyvin, mutta ajon pitkittyessä alkaa tassujen kestävyys olla koetuksella, joten vauhti hidastuu, etäisyys ajettavaan kasvaa ja hukkia tulee. Lopulta homma on lopetettava, kun Miro alkaa aristella jalkojaan siihen tapaan, että jatkaminen olisi jo enemmän ikävää kuin hauskaa jäniksen ajoa. Lumikelillä tilanne todennäköisesti paranee kuten viime syksynäkin, jolloin allergiaongelmat helpottivat selvästi. Metsäreissuja on Mirollekin siis lisää tulossa.


Syksy 2011

Miro pääsi metsälle, mutta ei huonoilla keleillä, eikä karppakeleillä, jolloin maa ja kasvit olivat jäässä. Tassujen kunnosta piti huolehtia hyvin, etteivät anturat ärsyyntyisi. Myös ajoajat pidettiin mahdollisimman lyhyinä. Eräällä metsäreissulla oli kuitenkin koleaa ja kosteaa ja ajoliivin fleecepehmikkeet hautoivat kainaloiden ihoa. Seuraavana päivänä Miron kainaloissa oli parisen kymmentä märkänäppyä! Minulla oli onneksi kaapissa 10 päivän antibioottikuuri ja annoin sen Mirolle. Näpyt hävisivät iholta melko pian ja tämän kerran jälkeen Mirolle ei tullut enää ollenkaan pahoja märkänäppylöitä.

Iho oli kuitenkin ohutta ja karvatonta, joten ihoon tuli helposti hiertymiä. Eräällä kerralla isäntä ei muistanutkaan laittaa ajoliiviä päälle, ja rinnan ohut ja karvaton nahka meni aivan vereslihalle. Annoin Mirolle kipulääkettä ja iho rauhoittui melko pian Bepanthen-hoidon jälkeen.

Varsinaisia märkänäppylöitä ei ilmaantunut vaan ajoittain vain pientä punaista ryyhelmää, jota hoidin kortisonisalvalla. Iho suojattiin metsästysreissuilla Ceridal-ihoöljyllä ja kun kutinaa ja tassujen jyrsimistä tuntui taas olevan tavallista enemmän, putsasin koiran mahaa, nivusia ja kainaloita Malaseb-shampoolla.

25.6.2012

Miro on ollut ilman näppylöitä nyt marraskuun 2011 alusta eli kohta 8 kuukautta. Kortisonia menee vain pieni ylläpitoannos ja lisäksi Miro on saanut vuoden alusta puolikkaan Heinixiä joka päivä. Luin antihistamiineista koirien allergioissa ja olen saanut kahden eläinlääkärin siunauksen asialle. Noista antihistamiineista ei vain ole koirille niin paljoa hyötyä kuin ihmiselle, mutta luulen että Mirolle apua on ollut. Miro on kokeillut nyt myös vähän hapanmaitotuotteita ja lohta, eikä niistä ole ollut mitään haittaa. Nahka ei ole enää ohutta ja vaaleanpunaista ja mahassa on karvaakin. Eli Mirolle kuuluu hyvää!


Miron iho oli ollut melko hyvä (näppylää ja punoitusta vaan silloin tällöin) syksystä 2010 syksyyn 2011. Syksyisen metsästysreissun jälkeen lokakuussa 2011 ajoliivin kainalon kostean fleecepehmusteen alle tuli parisen kymmentä pahaa märkänäppylää, jotka paranivat antibioottikuurilla. Tämän jälkeen niitä ei enää tullut ja vuoden 2012 marraskuussa oli kulut vuosi ilman näpyn näppyä.

Keväisin kutinaa ei ollut niin paljon kuin aikaisempina keväinä ja syksy 2012 meni melko hyvin, vain pientä punoitusta kainaloissa ja nivusissa silloin tällöin. Miron ihokin oli vahvistunut ja turkki niin hyvä että pystyin trimmaamaan sen kunnolla kauttaaltaan. Tassujen jyrsiminen oli melko lailla jäänyt ja luulenkin että jäljellä oli enää vain paha, pentuajoista juontanut tapa. Aina kun kainaloon ilmestyi ryyhelmää, putsasin niitä laimennetulla Malaseb-shampoolla.

Kortisonia Miro sai melkeinpä koko vuoden 2012 enää vain ylläpitoannoksen 1 mg eli 1/4 4 milligramman Medrol-tabletista. Jo useamman vuoden ajan olen antanut kuuriluontoisesti Mirolle ja muillekin biotiinia, maitohappobakteeria (vaikuttaa vastustuskykyyn ja yleiskuntoon), valkosipulipuristeita, erilaisia hyviä öljyjä kuten kasvipohjaista Nutrolinia (Miro allerginen kalalle). Joskus lorautin vähän Molkosania kaikkien ruokaan ja taisinpa kokeilla korvien putsaamistakin laimennetulla Molkosanilla. Lisäksi Miro sai koko viime vuoden ½ Heinixiä, jonka luulen parantaneen osaltaan tilannetta. Kortisonikin jätettiin pois tämän vuoden alussa. Ihon ja turkin hyvinvointiin Miro sai lisäksi Virbacin Allerderm Spot-On –liuosta pipetillä nahkaan kuurina.

Ja ruokanahan meillä oli jo useamman vuoden ollut erilainen riistaliha, jauheliha, Muschin ja MurreMixin erilaiset lihaiset ja lisäaineettomat raakapakasteet (erilaisia lihoja, riistaa, riisiä, sisäelimiä, jauhettua rustoa, jauhettua luuta, öljyjä, valkosipulia, merilevää jne.). Kalaa vältettiin, sillä se aiheutti kutinaa ja myöskään maitotuotteita ja puuroja ei käytetty. Loppuajasta Miro sai myös Masteryn laadukasta kuivamuonaa, jossa ei ole varastopunkkijäämiä.

Luonnonmukaisella, yksinkertaisella ja lisäaineettomalla yksinkertaisella ruualla on ollut suuri merkitys allergian hoidossa, mutta "puhdas ja yksinkertainen" ruokavalio on vähentänyt selvästi myös koiran stressiä.

Stressiä ja rauhattomuutta

Miron rauhattomuutta ja tuskaisuutta mm. hännän jahtaamista tutkittiin jo pentuaikana Akuutissa kun poika oli 5 kuukautta. Pentuaikana kokeilin varmaan kaikki mahdolliset koulutusmenetelmät! Miro oli erilainen ja sen kanssa piti olla todella taitava. Esimerkiksi komentamisesta se saattoi mennä ihan sekaisin ja oli hyökkäävä. Miro stressasi erityisesti autossa ja riepoi häkkinsä makuualustat kappaleiksi. Monesta huonosta tavasta päästiin kuitenkin eroon, mutta se "perusmiro" oli siellä jossain kuitenkin....Vuosien kuluessa opin Mirolla parhaiten toimivat käsittely- ja koulutustavat. Opin tuntemaan melko hyvin Miron ja lukemaan sen mielen liikkeitä. Kun arjessa ei ollut mitään rutiineista poikkeavaa, erilaista tai yllättävää, meni kaikki hyvin.

Miron rauhattomuuteen ja stressiin käytin ja kokeilin vaikka mitä (valeriaana, Serene UM, erilaiset vitamiini-, hivenaine- ja ravintolisät, feromonihaihdutin, feromonipanta, feromonitipat jne.). Loppuaikoina Miro sai L-tryptofaania (yksi Serene UM:n vaikuttava aine, L-tryptofaania on luontaisesti maidossa) sekä Zylkeneä (maitoproteiinipohjainen rauhoittava valmiste). Ja loppuaikana Miro olikin melko rauhallinen.

Mirolla oli käytössä myös vuoden 2012 aikana hajuton haukunestopanta. (Nykyään en kyllä tämmöistä laitetta käyttäisi kun tieto koiran käyttäytymisestä on lisääntynyt. Pannan käyttöön yhdistettiin kumminkin myös positiivista vahvistamista, eikä se ollut pelkkä rangaistusväline.) Olin aluksi tätä vekotinta vastaan, mutta Mirolla tämä toimi hyvin! Miro oli niin herkkä, että pienikin suhaus sai pojan rauhoittumaan. Laite toimi jopa silloinkin kun se ei ollut päällä! Mirohan saattoi hermostua, jos sitä komennettiin ja käyttäytyi silloin todella hyökkäävästi. Haukunestopanta muistutti neutraalilla tavalla, että nyt pitää olla nätisti. Miroa stressaavissa tilanteissa poika pysyi rauhallisena, eikä sen tarvinnut rauhoittaa itseään riepomalla ja repimällä tyynyjä tai päiväpeitteitä.

Haukunrajoittimesta ei onneksi jäänyt mitään traumoja, eivätkä patoutumat purskahtaneet käyttötilanteiden jälkeenkään – Miro pysyi tasaisempana ja ylilyöntejä oli vähemmän. Haukunestopannan kanssa Miro pystyi myös olemaan vieraitten ihmisten seurassa. Ihmisten ja muitten koirien kanssa Miro tuli hyvin toimeen, kävi metsälläkin Emman kanssa. Ajattelin, että sijoitusnartun eli Emman tulo meille stressaisi Miroa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Erikoisjärjestelyistä ja monista vieraista huolimatta tuo 8 viikkoa meni todella hyvin.

Meidän koirilla on koirapihaa 1200 neliötä (iso alue 1000 ja pienempi 200 neliötä) ja isolla pihalla vielä yksi kopillinen tarha. Lisäksi on iso koiratarha ja siihen liitetty lämmitettävä tila. Sisällä talossa on portein erotellut osastot kaikille koirille ja 3 uloskäyntiä, joten järjestelyt toimivat tarvittaessa erityisen hyvin. Koiria ei kuitenkaan kotona eroteltu. Yhteenottojenkin jälkeen pojat elivät sovussa, ei pullisteltu, ruuat syötiin vierekkäin, iltatikut kerjättiin ja syötiin yhdessä, nukuttiin sohvassa ja mamman viekussa kainalossa. Pojat kävivät myös lenkillä yhdessä, eikä kumpikaan edes vetänyt hihnassa!

Kolmen vuoden takaisen pahan urosten yhteenoton jälkeen Miro oli kuitenkin muitten kanssa ulkona vain valvotusti. Mirolla oli paha tapa mennä humppasemaan ja häiritsemään muita, eikä sillä ollut oikein tilannetajua mitä missäkin tilanteessa on sopivaa (turvallista) tehdä. Miro kiihtyi myös herkästi ulkona ja veteli pihaa ympäri ajohaukulla. Miro kuitenkin pystyi viime aikoina nopeasti rauhoittumaan ja keskittymään paremmin, mm. nuuskuttelemalla pihalle piilotettuja nameja.

Vaikka Miro oli kastroitu, se oli ”tosiuros” ja nuorempana sisäistetyt uroskoiran elkeet olivat vieläkin vahvoja ja Miro yrittikin usein sisällä nylkyttää tyynyjä. Ehkä Miro myös rauhoitti itseään nylkyttämällä. Pyry, kolme narttua astunut alfanaaraan alfapoika, yritti hormonien hyrrätessä varsinkin keväisin houkutella Miroa ralliin, yritti astua ja alistaa Miroa, eikä toinen tätä hevillä hyväksynyt. Eli jännitettä oli ilmassa.

Miron kanssa olen joutunut ottamaan selvää ja opettelemaan monenlaisia hyödyllisiä asioita koirista yleensä, mäyräkoirista erityisesti, koirien käyttäytymisestä, koulutuksesta, sairauksista, luonnonmukaisesta ruokinnasta jne. Miro oli kaikin tavoin erikoistapaus, joka vaati paljon myös ihmiseltä. Tuntui että koska Miro kävi ylikierroksilla, se myös kulutti koiraa ja poika jossain vaiheessa vanheni nopeasti. Eikä Miron elämä kyllä helppoa ollut, kun piti stressata ja hermoilla arkisissa ja tavallisissakin tilanteissa.

Viimeisinä aikoina Mirosta löytyi kuitenkin vielä se lupsakka pikkupoika! Miron rauhallisista silmistä näkyi rauha ja seesteisyys - tiesin, että pojalla on hyvä olla. Miro oli monella tapaa herkkä koira, jolta sain erittäin paljon. Mirolla oli tärkeä paikka ja tehtävänsä meidän elämässämme! Kiitos Miro!

Päivitetty 6.2.2013