© Joenpenkan Kennel
PERUSHOITO JA TERVEYS
Totuta pentu hoitotoimenpiteisiin ja vieraiden käsittelyyn
Pentu tulee totuttaa ihan pienestä ihmisen käsittelyyn. Käsittele pentua päivittäin: kampaa ja harjaa turkkia, katso korviin, silmiin ja suuhun. Tutki häntää, etsi anaalirauhaset ja koittele uroksen kiveksiä. Opeta pentu näyttämään hampaansa myös vieraalle. Totuta se seisomaan nätisti toimenpiteiden aikana pöydällä, taidosta on hyötyä eläinlääkärikäynneillä ja näyttelyissä. Joskus voit joutua mittaamaan koiralta myös lämmön peräsuolesta.
Paljon hyödyllistä tietoa koiran hoidosta ja sairauksista: www.elainlaakari.fi
Kynsien leikkaaminen
Joenpenkan pentujen kynnet on leikattu luovutushetkellä noin 5 kertaa. Leikkaaminen aloitettiin, kun pennut olivat 3 viikkoa vanhoja.
Pennun kynsiä pitää leikata säännöllisesti esimerkiksi kerran viikossa - mieluiten vähän ja usein kuin paljon ja harvoin. Jos leikattavaa ei ole, pentua totutetaan "kuivaharjoittelulla" - tassuja näprätään ja kynsiä koputellaan leikkurilla. Hommasta pitää tehdä pennulle mieluinen. Parasta olisi, jos pentu makaisi sylissä selällään rentona, eikä juurikaan noteeraisi leikkausta. Kynnet leikataan aluksi periaatteella - kynsi, makupala ja kehuminen. Makupalaksi riittää vaikkapa kynnen kokoinen pala keittokinkkua. Kynsiä ei myöskään tarvitse leikata kaikkia yhdellä kertaa.
Pienen pennun kynnet voi leikata vielä ihmisten kynsileikkurilla, mutta myöhemmin tulee hankkia tukeva ja terävä koiran kynsileikkuri. Jos pentu rimpuilee, ei sille saa antaa periksi, vaan hommaa jatketaan määrätietoisesti, sen kummemmin maanittelematta! Kynnet ovat yleensä mustat joten suonta ei voi nähdä. Jos kynsi leikkautuu vahingossa liian pitkälle, pentu ulahtaa ja kynnestä tulee jopa verta, ei kannata asiaan kiinnittää huomioita tai voivotella. Vuoto ei ole vaarallista ja se tyrehtyy kynttä esim. talouspaperilla puristamalla. Apuna voi käyttää myös kylmää tai esim. perunajauhoa. Apteekista voi myös kysyä apua tyrehdyttämiseen. Älä anna pennun nuolla kynttä, vuoto vain yltyy siitä.
Näin meillä
Meillä Noran "teräskynnet" lyhennetään välillä myös hiomalla ihmisten maniikyyrivempaimella. Ikäväksi koettua painetta ei tunnu, kynsiä on helpompi muotoilla ja lopputulos on parempi - tosin homma vie pitemmän aikaa. Omien pentujen kohdalla on hyväksi koettu seuraavanlainen palkitsemistapa, joka vie myös huomion pois leikkaamisesta. Toinen pitää pentua sylissä ja tarjoaa pennulle sen omaa, liotettua nappulaa, niin että pentu saa siitä vain vähän kerrallaan. Näin riittää palkitsemiseen liotettu nappula/tassu, eikä huomio mene liikaa herkkuihin - joskus koira nimittäin rimpuilee vain saadakseen palkintonamit!
Tassujen hoito
Tarkasta myös koiran tassut, polkuanturat ja niiden välit säännöllisesti. Koiran polkuanturat ovat kimmoisat ja pehmeät. Pieni nirhauma, tikku tai lasinsiru tassussa voi aiheuttaa pahan tulehduksen. Ulkona paljon liikkuva koira tarvitsee etenkin talviaikaan säännöllistä tassujen rasvausta erityisellä tassurasvalla, -vahalla tai hajuttomalla ja rasvaisella perusvoiteella kuten Tummelilla tai valkovaseliinilla. Talvella teiden suola ja pakkanen kuivattavat tassuja, jolloin hoito ja suojaus ovat erittäin tärkeitä.
Polkuanturoiden välinen iho saattaa ärtyä ja tulehtuakin. Tulehdusriski vähenee, kun anturoiden väliset karvat pidetään lyhyinä ja anturat pestään ja kuivataan huolellisesti kurakeleillä tehtyjen lenkkien jälkeen.
Lue lisää
Freunds Kennel - Kynsien leikkaus ja tassujen siistiminen
Hampaiden hoito
Koira kannattaa totuttaa hampaiden katsomiseen ja puhdistamiseen heti pienenä pentuna. Jotta hammaskiveä ei muodostuisi, kannattaa pentu totuttaa hampaiden harjaamiseen. Koirille löytyy omat harjansa ja tahnansa. Toki hommaan voi käyttää myös vauvojen tai lasten pieniä hammasharjoja - tahna pitää kuitenkin olla koiralle tarkoitettua. Hyvänä apuna hammaskiven ehkäisyssä ovat tähän tarkoitukseen valmistetut puruluut. Hammaskiven ehkäisyyn löytyy eläinkaupoista myös merilevästä valmistettu PlaqueOff-jauhe. Jauhetta ei pidä kuitenkaan käyttää, jos koiralla on kilpirauhasongelmia, sillä se sisältää jodia. Pennuille sitä ei myöskään suositella.
Pyryn pysyvä kulmuri oli jo pitkällä, mutta maitohammas ei meinannut irrota. Lääkäriaika oli jo tilattuna, mutta onneksi hammas irtosi luomuna kevyellä naruleikillä.
Pennun maitohampaat vaihtuvat pysyviksi 4 - 7 kuukauden ikäisenä. Etuhampaat alkavat irtoilla 3 kuukauden iässä. On syytä seurata päivittäin hampaiden vaihtumista, jotta irtoamatta jääneet maitohampaat eivät pilaa pysyvien hampaiden asentoa. Hampaiden irtoamisessa auttavat puruluut ja kevyet vetoleikit esim. narulelulla. Jos kulmahampaat eivät lähde itsestään ja uudet pysyvät hampaat ovat jo tulossa maitohampaiden vieressä, ota yhteys ensin oman koirasi kasvattajaan. Mäyräkoirilla hampaat ja leuat kehittyvät hitaasti ylä- ja alaleuan kasvaessa eri tahtiin ja huonoltakin näyttävä purenta yleensä korjaantuu pennun kasvaessa. Jos tilanne on paha ja virheasentoiset, irtoamattomat hampaat aiheuttavat kipua ja tulehdustilan ikenissä niin on syytä neuvotella jatkosta myös osaavan hampaisiin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa.
Jos terävät alakulmahampaat pistävät yläikeneen, voi syntyä tulehdus. Ota yhteyttä koirasi kasvattajaan joka ohjaa tarvittaessa osaavalle eläinlääkärille. Alakulmahampaita kannattaa mieluummin typistää, kuin vetää pois etuajassa, sillä silloin yläkulmahampaat voivat vastaparin puutteessa päästä kasvamaan liian nopeasti ja alakulmurit saattavat jäädä virheasentoon. Turhat hampaiden poistot voivat aiheuttaa myös muita ongelmia ja esim. kiillevaurioita.
Jos koiralta katkeaa hammas esim. tapaturmassa tai metsästystilanteessa, ota heti yhteyttä eläinlääkäriin, joka tutkii koiran, ottaa röntgenkuvat ja poistaa mahdolliset ikeneen jääneet hampaankappaleet. Lausunto ja röntgenkuvat lähetetään edelleen Suomen Kennelliittoon, josta saat todistuksen siitä että hampaat ovat olleet ennen tapaturmaa kunnossa. Näyttelyissä tuomarit tarkastavat hampaat, ja voit selittää hammaspuutoksen. Toimita todistus ennen kehään menoa kehäsihteerille, että se on valmiina tuomarilla arvosteluvaiheessa.
Korvien hoito
Koiran korvia pitää tutkia ja haistellakin säännöllisesti. Normaali korva erittää jonkin verran korvavahaa. Liika töhkä korvissa saattaa johtua tulehduksesta, hiivasta tai sopimattomasta ravinnosta. Runsas, märkäinen ja haiseva erite on merkkinä korvatulehduksesta.
Puhdista korvat säännöllisesti. Erityisesti metsästävien ja uivien koirien korvat on puhdistettava ja kuivattava kunnolla. Sopivia aineita tähän ovat fysiologinen keittosuolaliuos sekä apteekista ja eläinkaupasta saatavat korvanpuhdistustuotteet, jotka eivät ärsytä korvaa, eivätkä liuota liiaksi korvavahaa.
Parhaiten putsaus onnistuu vanulapuilla, jotka on valmiiksi kostutettu puhdistusaineella. Kierrä vanulappu sormen ympärille ja puhdista varovasti korvaa. Vanupuikkoja ei kannata käyttää, eikä muutenkaan työntää mitään pitkälle korvakäytävään.
Myös korvakäytävän suulla kasvavat karvat pitää poistaa, jotta korvakäytävä pääsee tuulettumaan. Tämä onnistuu parhaiten sormilla nyppimällä. Apuna voi käyttää kumituppia sormissa ja apteekista saatavaa liitujauhoa/kiveä, joka antaa pitoa sormiin tai pitkiä pyöreäpäisiä pinsettejä. Vaikka koira saattaa hangoitella vastaan, ei tämä toimenpide ole ollenkaan niin kivulias, kuin miltä se saattaa näyttää.
Huolehdi pakkasella ja tuulisella säällä, että koiran korvalehdet pysyvät lämpimänä. Jos korvalehdet paleltuvat oikein pahasti, seurauksena saattaa olla karvattomia paikkoja tai jopa kuolio.
Näin meillä
Meillä käytetään Ceridal-ihoöljyä, joka sopii myös ihmisten korviin ja haavanhoitoon. Se on hajuton, vedetön ja lisäaineeton ja samalla hoitava, eikä ärsytä korvaa. Apteekista saatavat korvapuhdisteet tuoksuvat joskus voimakkaasti ja meidän koirat eivät pitäneet niistä yhtään - Ceridal-putsiin jonotetaan ja Nora rakastaa sitä niin, että vielä jälkiputsaa poikien korvat. :)
Silmien hoito
Koiran silmät on nekin syytä tutkia päivittäin. Terveet silmät ovat kirkkaat, eivätkä vuoda. Aamurähmä eli pieni harmaa hyytelö tai kuiva ruskea kokkare silmän kuononpuoleisessa nurkassa on ihan normaalia. Kuiva rähmäkikkare otetaan varovasti pois. Jos naamassa on pitkiä karvoja, jotka osuvat silmiin, ne nypitään sormin pois tai lyhennetään varovasti tylppäkärkisillä saksilla.
Metsästyspäivien ja maastolenkkien jälkeen silmät tarkastetaan ja huuhdellaan tarvittaessa fysiologisella keittosuolaliuoksella, jota saa apteekista kertakäyttöampulleissa. Silmien puhdistukseen voi käyttää myös pienissä kertakäyttöampulleissa myytäviä ihmisen silmän kostutukseen tarkoitettuja silmätippoja kuten esimerkiksi Artelac. Tipat poistavat roskat, mutta samalla myös hoitavat silmää.
Silmät on puhdistettava erityisen hyvin, jos koira on ollut luolassa esimerkiksi kettua tai supia haukkumassa. Koira on saattanut saada silmäänsä naarmun ja silmiin joutunut hiekka on voinut vaurioittaa sarveiskalvoa. Tulehdukset ja traumat silmissä voivat aiheuttaa jopa samentumia eli kaihimuutoksia silmissä. Huuhtele silmät hyvin ja ota yhteys eläinlääkäriin, joka tarkastaa silmät merkkiaineella ja määrää tarvittaessa antibioottikuurin.
On tärkeä, että myös muut kuin jalostuskoirat käyvät virallisessa silmätarkastuksessa. Tarkastus tehdään aikaisintaan yksivuotiaana. Suositeltavaa on, että tarkastuksessa käydään ennen kuin koira täyttää 4 vuotta. Jalostusuroksilla ja -nartuilla tarkastus on voimassa 2 kaksi vuotta.
Iho ja turkki
Tarkista myös kainaloiden pehmeä iho. Metsästyspäivien ja maastolenkkien jälkeen tai sänkipellolla rymytessä ohuisiin kainalokarvoihin saattaa jäädä roskia ja tikkuja, jotka voivat aiheuttaa nirhaumia ihoon.
Tarkasta säännöllisesti lämpimänä vuodenaikana myös löytyykö turkista punkkeja. Yleensä ne asettuvat imemään koiran pään seudulle, korvien lähelle ja niskaan. Käytä irrotukseen punkkipihtejä ja irrtota otus varovasti, ettei sen pää jää koira ihoon. Puhdista puremakohta irrotuksen jälkeen. Puremakohta saattaa olla turvoksissa jonkin aikaa punkin irrotuksen jälkeen - seuraile puremakohdan paranemista.
Tarkista koira aina huolellisesti metsästysreissujen jälkeen. Mukana kannattaa aina pitää fysiologista keittosuolaliuosta silmien ja haavojen huuhteluun ja Betadine-liuosta, jolla haavat ja nirhaumat voi puhdistaa. Tarkistuta isommat silmä- ja ihovauriot aina eläinlääkärillä.
Allerginen koira - Miron tarinaa
Anaalivaivat
Jos koira vaikuttaa kivuliaalta, eikä halua liikkua, aristaa takapäätään, puree häntäänsä, nuolee tai vetää takamustaan, saattavat anaalirauhaset olla täynnä ja jopa tulehtuneet. Pahimmassa tapauksessa molempiin tai vain toiseen rauhaseen voi tulla paise, joka saattaa fistelöityä eli puhjeta ihon läpi. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä, joka tyhjentää ja puhdistaa anaalit ja neuvoo miten ne myös kotikonstein saa tyhjennettyä. Kun anaalit ovat pahasti tulehtuneet, hoidoksi tarvitaan antibioottikuuri. Oikeanlainen ruokavalio ja tarpeeksi kova uloste edesauttavat anaaleja tyhjenemään luonnollisesti.
Anaalirauhasia ja peräpäätä kannattaa suihkutella lämpimällä vedellä, mikä pehmittää eritettä ennen tyhjennystä. Pepun seutuun voi käyttää myös Bepanthen-voidetta, jos iho vaikuttaa ärtyneeltä. Mäyröäkoirien kipukynnys on korkea, joten anaalien tilaa tuleekin seurata säännöllisesti ja tyhjentää ne itse, elleivät ne tyhjene luonnollisella tavalla. Tarkasta säännöllisesti myös muuten koiran pepun seutu - onko ehkä karvoihin jäänyt kakkakikkareita.
Näin meillä
Valitettavasti myös meidän koirilla on ollut anaalivaivoja. Ainakin meidän mäyräkoiramme sietävät erittäin hyvin kipua, eikä mitään ennakkovaroitusta ole tullut. Tarkastankin peput säännöllisesti ja suihkuttelen ja tyhjennät anaalit tarvittaessa itse.
Myös ruokavalioon olen kiinnittänyt anaalivaivojen takia huomiota. Olen joutunut vaihtamaan kerran ruokamerkkiä, jonka epäilen aiheuttaneen anaalien tulehtumisen samaan aikaan Noralla ja Mirolla. Ruoka ei saa olla liian "helppoa" vaan siinä on oltava kuitua ja muuta sulamatonta materiaalia, että kakka pysyy kiinteänä ja tyhjentää anaaleja. Raakojen luiden syönti teki Noran kakan kivikovaksi, eikä sekään ole hyvä asia. Myös isot luunpalaset aiheuttivat ongelmia. Tällä hetkellä kaikki koirat saavat barf-raakaruokaa, jossa luuaines ja rustot on jauhettu.
Narttukoiran juoksuaika
Narttukoirat saavat ensimmäisen juoksunsa yleensä 6 - 7 kuukauden iässä, mutta ensimmäinen kiimakierto saattaa odotuttaa pitkäänkin. Kiimakierto jatkuu yleensä säännöllisenä nartun koko loppuelämän. Juoksujen väli mäyräkoirilla on yleensä 6 - 7 kuukautta. Juoksujen väli saattaa pidentyä varsinkin metsästyskoirilla, kun rasitus ja ravitsemustilassa tapahtuvat muutokset säätelevät hormonitoimintaa.
Ennen juoksun alkamista narttu voi merkkailla pitkään. Ennen tiputtelua peräpää pehmenee ja turpoaa. Juoksun alun saa helposti selville pyyhkäisemällä nartun peräpäätä talouspaperilla aamuisin pissalenkin jälkeen, jolloin saadaan selville ensimmäiset veritipat.
Juoksu kestää noin kolme viikkoa ja tärppipäivät sattuvat yleensä päiville 10 - 14. Narttua pitää juoksun aikana ja varsinkin tärppipäivien aikana pitää hyvin erossa uroksista, ettei tule vahinkoastumisia. Homma käy nopeasti varsinkin silloin, kun se ei ole toivottavaa!
Ennen juoksua ja juoksujen jälkeen narttu saattaa olla "herkässä" tilassa, on ruokahaluttomuutta, kipujakin. Toiset ovat ennen juoksuja ja niiden jälkeen agressiivisempia. Saavutettuaan sukukypsyyden ja aikuistuttuaan niin nartut kuin uroksetkin saattavat selvitellä välejään.
Moni narttu pitää itsensä hyvin siistinä juoksun aikana. Jos juoksusuojia käytetään, ne on syytä vaihtaa tarpeeksi tiheään sekä "tuulettaa" ja puhdistaa välillä peräpäätä, ettei tulehduksen riski kasva.
Juoksujen jälkeen noin 3 - 8 viikon kuluttua juoksusta saattaa nartulle tulla kohtutulehdus eli nk. märkäkohtu. Taipumus tulehdukseen on yleisempi yli 4-vuotiailla nartuilla. Oireina ovat väsymys, ruokahaluttomuus, oksentelu, ripulointi, erittäin kova jano, runsas virtsaaminen ja virtsankarkailu varsinkin yöllä ja kellertävä-punaruskea pahalle haiseva vuoto. Jos kohdunkaula on kiinni, ei erite valu ulos ja on suuri vaara että kohtu repeää märkäeritteestä.
Noin 2 kuukautta juoksusta, kun oletettujen pentujen pitäisi syntyä, saattaa nartulle tulla valeraskausoireita. Narttu paapoo pehmoeläimiä, ruoka maistuu, narttu lihoo ja nisiin saattaa tulla maito. Ruuan määrää kannattaa vähän laskea, liikuttaa koiraa tavallista enemmän ja siirtää nartun ajatukset muihin harrastuksiin. Jotkut kärsivät kovasti valeraskauksista, toisilla niitä ei huomaa ollenkaan. Valeraskaus on narttukoiran normaali olotila, ei mikään sairaus. Mutta jos oireet tuntuvat kovasti haittaavan koiran elämää, kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen.
Terveys
Mäyräkoirille tyypillisistä sairauksista kuten välilevytyrästä, silmäsairauksista, epilepsiasta ja ihosairauksista löytyy tarkempaa tietoa Suomen Mäyräkoiraliiton sivuilta.
Terveystarkastukset ja PEVISA
PEVISA on Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Jalostuskoirilta vaaditaan virallinen silmätarkastus kahden vuoden välein. Lisäksi suositellaan vapaaehtoisia terveystarkastuksia kuten selkäkuvausta 2 - 3,5-vuoden iässä. Lisäksi voi hankkia virallisen polvilausunnon ja sydänkuuntelulausunnon koiralleen.
Suosittelen virallisia terveystarkastuksia (silmät, selkä) myös muille kuin jalostuskoirille, jotta saadaan tutkittua tietoa pentueiden terveydentilasta. Silmätarkastus tehdään kun koira on täyttänyt vuoden ja suositeltava selkäkuvaus aika on kun kun koira on 2 - 3,5-vuotias. Myös vanhemmalla iällä tulee seurata silmien terveyttä, jotta saadaan selville vanhemmalla iällä puhkeavat silmäsairaudet kuten esim. vanhuusiän kaihi.
Suomen Mäyräkoiraliitto ja Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerho tulevat selkäkuvauksia ja tällä hetkellä kerho makssa myös (vuoden 2012 loppuun) myös 8 - 10-vuotiaitten koirien silmätarkastukset.
Ensiapu
- Luolakoirat, luolakäytön terveyshaitat ja niiden ehkäisyIlkka Kvist, Lahden Eläinlääkäriasema, Jackrusselin terrierit ry:n kotisivut
Sivu päivitetty 30.10.2012
Tekstin ja kuvien kopiointi ilman lupaa kielletty!
Jos haluat käyttää tekstiä kotisivuillasi tai muussa yhteydessä, kysythän ensin luvan. Ilmoita aina myös käytetty lähde sekä laita linkki kotisivuillemme!
Lisätietoa tekijänoikeuksista ja näistä sivuista.
Sivuja täydennetään koko ajan. Jos löydät sivuilta virheitä, puutteita tai haluat kommentoida, laita viestiä!
Tekstit ja kuvat © Joenpenkan kennel, Marja Junttila