MAURIN TARINAA

Tiina Väisänen

 

Meidän perheen ilopilleri Mauri on kova touhuilemaan, koko ajan liikkeessä. Mieliharrastuksia ovat metsäreissut Samin ja naapurin Jannen kanssa ja pallolla (ystävä) leikkiminen. Pallon olemme ristineet Maurin ystäväksi, koska se on suurimmaksi osaksi Maurin mukana, syömässä, pihalla, oven vierellä odottamassa kun Mauri tulee lenkiltä, nukkumassakin on ollut pari kertaa Maurin vieressä. Ystävän kanssa voi touhuta monta tuntia. Ja kesällä jalkapallon pelaaminen. sitä Mauri on tosi haka pelaamaan. Joskus on ollut naapurin lapset serkkuineen katsomassa ikkunasta kun Mauri pelaa palloa. Ja ovat ihmetelleet miten koira voi palata futista.

Emme ole käyneet Maurin kanssa missään näyttelyissä tai luolaharjoituksissa, ehkä syynä emännän laiskuus. Mutta Mauri on päässyt tutustumaan jänön jäljille yms Samin kanssa. Tänään oli myös jänöjahdissa naapurin Jannen kanssa. Saalista vaan ei valitettavasti tullut.

Mauri tosiaan tuli meille ihan sattuman kautta, kun Marja tuli ostoksille liikkeeseen jossa työskentelin. Marja mainitsi koiranpennuistaan, ja kysyin mitähän sorttia ne ovat. Ja kun kuulin että mäyräkoiran pentuja, niin oli se oli menoa minulle! Olin jo monta vuotta haaveillut mäyräkoirasta. Kävimme Samin kanssa katsomassa pentuja, taisi olla että peräti heti samana iltana. Ja paluuta ei ollut. Oli ne niin ihania! Varsinkin Arvo-Aapeli eli Mauri.

Mauri sitten muutti meille. Rauhallista hetkeä sen jälkeen ei ole ollutkaan :). Pentuna hyvänä siivouskaverina, emännän mielestä ei niin hyvä, kun mopista tarrattiin tiukasti kiinni, kun koitti siivota. Seinät eivät olleet Maurin mieleen ja se alkoi tekemään oma-aloitteisesti remonttia. Söi nimittäin reiän makuuhuoneen seinään ja eteiseen myös. Ja pari tuolia olivat myös vääränlaisia, ne piti jyrsiä. Ja puutarhahommia on myös tehty, kukkapenkissä vääränlaiset kukat, pois! Ja milloin on viety kuokka tai lapio (pienet puutarhavälineet), kun emänä niitä olisi tarvinnut. Ja erilaiset kaivuuhommat. Milloin mistäkin raosta karattu aidan toiselle puolelle. Ja pääseehän kuistin altakin naapurin puolelle! Eli on koitettu laittaa kaikki mahdolliset reiät ja kolot umpeen ettei Mauri Mäyräkoira vaan lähde maailmalle.

Maurilla oli hyvä kaveri, Taku, saksanpaimenkoira, josta jouduimme luopumaan keväällä. Taku ei aluksi oikein pitänyt Maurista. Se ei käsittänyt miten toinen ei voi olla hetkeäkään paikoillaan. Maurihan oli meillä töissä mukana jonkin aikaa että kasvaa isommaksi ja pärjää työpäivän ajan sitten Takun kanssa kotona. Ja kun kotia jääminen koitti, niin se oli helpompaa kun Taku oli kaverina.  Ajan kanssa Takusta ja Maurista tuli hyvät kaverit, nukkuivat vierekkäinkin. Ja kun Takusta sitten aika jätti, oli kuitenkin hyvä että Taku ehti olla Maurin kanssa ja näyttää vähän pienemmälle, että missä kaappi seisoo. Opettamassa eri koira-juttuja. Ei ollut liian suuret kuvitelmat itsestään. Vaikka välillä saattaa ollakin, kun tuolla lenkillä tulee isompia koiria vastaan, niin Mauri kuvittelee päihittävänsä isommatkin koirat.

Mauri on valloittanut yhden jos toisenkin ihmisen, on aina kaikkien kaveri. Kun ollaan lenkillä saattaa kuulua "huomenta Mauri", kun joku polkee pyörällä ohitse. Jouluna meillä oli vieraita ja ei tarvitse arvuutella kuka oli huomion keskipiste, Mauri! Ja Mauri nautti kaikista rapsutuksista antaumuksella.