PERUSHOITO

Kynsien leikkaaminen

Joenpenkan pentujen kynnet on leikattu luovutushetkellä noin 5 kertaa. Leikkaaminen aloitettiin, kun pennut olivat 3 viikkoa vanhoja.

Pennun kynsiä pitää leikata säännöllisesti esimerkiksi kerran viikossa - mieluiten vähän ja usein kuin paljon ja harvoin.  Jos leikattavaa ei ole, pentua totutetaan "kuivaharjoittelulla" - tassuja näprätään ja kynsiä koputellaan leikkurilla. Hommasta pitää tehdä pennulle mieluinen. Parasta olisi, jos pentu makaisi sylissä selällään rentona, eikä juurikaan noteeraisi leikkausta. Kynnet leikataan aluksi periaatteella - kynsi, makupala ja kehuminen. Makupalaksi riittää vaikkapa kynnen kokoinen pala keittokinkkua. Kynsiä ei myöskään tarvitse leikata kaikkia yhdellä kertaa.

Pienen pennun kynnet voi leikata vielä ihmisten kynsileikkurilla, mutta myöhemmin tulee hankkia tukeva ja terävä koiran kynsileikkuri. Jos pentu rimpuilee, ei sille saa antaa periksi, vaan hommaa jatketaan määrätietoisesti, sen kummemmin maanittelematta! Kynnet ovat yleensä mustat joten suonta ei voi nähdä. Jos kynsi leikkautuu vahingossa liian pitkälle, pentu ulahtaa ja kynnestä tulee jopa verta, ei kannata asiaan kiinnittää huomioita tai voivotella. Vuoto ei ole vaarallista ja se tyrehtyy kynttä esim. talouspaperilla puristamalla. Apuna voi käyttää myös kylmää tai esim. perunajauhoa. Apteekista voi myös kysyä apua tyrehdyttämiseen. Älä anna pennun nuolla kynttä, vuoto vain yltyy siitä.

Näin meillä:

Meillä Noran "teräskynnet" lyhennetään välillä myös hiomalla ihmisten maniikyyrivempaimella. Ikäväksi koettua painetta ei tunnu, kynsiä on helpompi muotoilla ja lopputulos on parempi - tosin homma vie pitemmän aikaa. Omien pentujen kohdalla on hyväksi koettu seuraavanlainen palkitsemistapa, joka vie myös huomion pois leikkaamisesta. Toinen pitää pentua sylissä ja tarjoaa pennulle sen omaa, liotettua nappulaa, niin että pentu saa siitä vain vähän kerrallaan. Näin riittää palkitsemiseen liotettu nappula/ tassu, eikä huomio mene liikaa herkkuihin - joskus  koira nimittäin rimpuilee vain saadakseen palkintonamit! 

Tassujen hoito

Tarkasta myös koiran tassut, polkuanturat ja niiden välit säännöllisesti. Koiran polkuanturat ovat kimmoisat ja pehmeät. Pieni nirhauma, tikku tai lasinsiru tassussa voi aiheuttaa pahan tulehduksen.  Ulkona paljon liikkuva koira tarvitsee etenkin talviaikaan säännöllistä tassujen rasvausta erityisellä tassurasvalla, -vahalla tai hajuttomalla ja rasvaisella perusvoiteella kuten Tummelilla tai valkovaseliinilla. Talvella teiden suola ja pakkanen kuivattavat tassuja, jolloin hoito ja suojaus ovat erittäin tärkeitä.

Polkuanturoiden välinen iho saattaa ärtyä ja tulehtuakin. Tulehdusriski vähenee, kun anturoiden väliset karvat pidetään lyhyinä ja anturat pestään ja kuivataan huolellisesti kurakeleillä tehtyjen lenkkien jälkeen.

Lue lisää:

Freunds Kennel - Kynsien leikkaus ja tassujen siistiminen

Hampaiden hoito

Koira kannattaa totuttaa hampaiden katsomiseen ja puhdistamiseen heti pienenä pentuna. Jotta hammaskiveä ei muodostuisi, kannattaa pentu totuttaa hampaiden harjaamiseen. Koirille löytyy omat harjansa ja tahnansa. Toki hommaan voi käyttää myös vauvojen tai lasten pieniä hammasharjoja - tahna pitää kuitenkin olla koiralle tarkoitettua. Hyvänä apuna hammaskiven ehkäisyssä ovat tähän tarkoitukseen valmistetut puruluut. Hammaskiven ehkäisyyn löytyy eläinkaupoista myös merilevästä valmistettu PlaqueOff-jauhe. Jauhetta ei pidä kuitenkaan käyttää, jos koiralla on kilpirauhasongelmia, sillä se sisältää jodia. Pennuille sitä ei myöskään suositella.

Pennun maitohampaat vaihtuvat pysyviksi 4 - 7 kuukauden ikäisenä. Etuhampaat alkavat irtoilla 3 kuukauden iässä. On syytä seurata hampaiden vaihtumista, jotta irtoamatta jääneet maitohampaat eivät pilaa pysyvien hampaiden asentoa. Jos kulmahampaat eivät lähde ja uudet hampaat ovat jo tulossa maitohampaiden vieressä, ota yhteys eläinlääkäriin. Jos koiralta katkeaa hammas, ota heti yhteyttä eläinlääkäriin, joka kirjoittaa asiasta todistukset. Näyttelyissä tuomarit tarkastavat hampaat, ja voit selittää hammaspuutoksen.

Korvien hoito

Koiran korvia pitää tutkia ja haistellakin säännöllisesti. Normaali korva erittää jonkin verran korvavahaa. Liika töhkä korvissa saattaa johtua tulehduksesta, hiivasta tai sopimattomasta ravinnosta. Runsas, märkäinen ja haiseva erite on merkkinä korvatulehduksesta.

Puhdista korvat säännöllisesti. Erityisesti metsästävien ja uivien koirien korvat on puhdistettava ja kuivattava kunnolla. Sopivia aineita tähän ovat fysiologinen keittosuolaliuos sekä apteekista ja eläinkaupasta saatavat korvanpuhdistustuotteet, jotka eivät ärsytä korvaa, eivätkä liuota liiaksi korvavahaa.

Parhaiten putsaus onnistuu vanulapuilla, jotka on valmiiksi kostutettu puhdistusaineella. Kierrä vanulappu sormen ympärille ja puhdista varovasti korvaa. Vanupuikkoja ei kannata käyttää, eikä muutenkaan työntää mitään pitkälle korvakäytävään.

Myös korvakäytävän suulla kasvavat karvat pitää poistaa, jotta korvakäytävä pääsee tuulettumaan. Tämä onnistuu parhaiten sormilla nyppimällä. Apuna voi käyttää kumituppia sormissa ja apteekista saatavaa liitujauhoa/kiveä, joka antaa pitoa sormiin. Vaikka koira saattaa hangoitella vastaan, ei tämä toimenpide ole ollenkaan niin kivulias, kuin miltä se saattaa näyttää.

Huolehdi pakkasella ja tuulisella säällä, että koiran korvalehdet pysyvät lämpimänä. Jos korvalehdet paleltuvat oikein pahasti, seurauksena saattaa olla karvattomia paikkoja tai jopa kuolio.

Silmien hoito

Koiran silmät on nekin syytä tutkia päivittäin. Terveet silmät ovat kirkkaat, eivätkä vuoda. Aamurähmä eli pieni harmaa hyytelö tai kuiva ruskea kokkare silmän kuononpuoleisessa nurkassa on ihan normaalia. Kuiva rähmäkikkare otetaan varovasti pois. Jos naamassa on pitkiä karvoja, jotka osuvat silmiin, ne nypitään sormin pois tai lyhennetään varovasti tylppäkärkisillä saksilla.

Metsästyspäivien ja maastolenkkien jälkeen silmät tarkastetaan ja huuhdellaan tarvittaessa fysiologisella keittosuolaliuoksella, jota saa apteekista kertakäyttöampulleissa. Silmät on puhdistettava erityisen hyvin, jos koira on ollut luolassa esimerkiksi kettua tai supia haukkumassa. Koira on saattanut saada silmäänsä naarmun ja silmiin joutunut hiekka on voinut vaurioittaa sarveiskalvoa. Huuhtele silmät hyvin ja ota yhteys eläinlääkäriin, joka tarkastaa silmät ja määrää tarvittaessa antibioottikuurin.

On tärkeä, että myös muut kuin jalostuskoirat käyvät virallisessa silmätarkastuksessa. Tarkastus tehdään aikaisintaan yksivuotiaana. Suositeltavaa on, että tarkastuksessa käydään ennen kuin koira täyttää 4 vuotta. Jalostusuroksilla ja -nartuilla tarkastus on voimassa 2 kaksi vuotta.

---

Iho ja turkki

Tarkista myös kainaloiden pehmeä iho. Metsästyspäivien ja maastolenkkien jälkeen tai sänkipellolla rymytessä ohuisiin kainalokarvoihin saattaa jäädä roskia ja tikkuja, jotka voivat aiheuttaa nirhaumia ihoon.

Tarkasta säännöllisesti lämpimänä vuodenaikana myös löytyykö turkista punkkeja. Yleensä ne asettuvat imemään koiran pään seudulle, korvien lähelle ja niskaan. Käytä irrotukseen punkkipihtejä ja irrtota otus varovasti, ettei sen pää jää koira ihoon. Puhdista puremakohta irrotuksen jälkeen. Puremakohta saattaa olla turvoksissa jonkin aikaa punkin irrotuksen jälkeen - seuraile puremakohdan paranemista.

Tarkista koira aina huolellisesti metsästysreissujen jälkeen. Mukana kannattaa aina pitää fysiologista keittosuolaliuosta silmien ja haavojen huuhteluun ja Betadine-liuosta, jolla haavat ja nirhaumat voi puhdistaa. Tarkistuta isommat silmä- ja ihovauriot aina eläinlääkärillä.

Anaalivaivat

Jos koira vaikuttaa kivuliaalta, eikä halua liikkua, aristaa takapäätään, puree häntäänsä, nuolee tai vetää takamustaan, saattavat anaalirauhaset olla täynnä ja jopa tulehtuneet. Pahimmassa tapauksessa molempiin tai vain toiseen rauhaseen voi tulla paise, joka saattaa fistelöityä eli puhjeta ihon läpi. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä, joka tyhjentää ja puhdistaa anaalit ja neuvoo miten ne myös kotikonstein saa tyhjennettyä. Kun anaalit ovat pahasti tulehtuneet, hoidoksi tarvitaan antibioottikuuri. Oikeanlainen ruokavalio ja tarpeeksi kova uloste edesauttavat anaaleja tyhjenemään luonnollisesti.

Anaalirauhasia ja peräpäätä kannattaa suihkutella lämpimällä vedellä, mikä pehmittää eritettä ennen tyhjennystä. Pepun seutuun voi käyttää myös Bepanthen-voidetta, jos iho vaikuttaa ärtyneeltä. Mäyröäkoirien kipukynnys on korkea, joten anaalien tilaa tuleekin seurata säännöllisesti ja tyhjentää ne itse, elleivät ne tyhjene luonnollisella tavalla. Tarkasta säännöllisesti myös muuten koiran pepun seutu - onko ehkä karvoihin jäänyt kakkakikkareita.

Näin meillä:

Valitettavasti myös meidän koirilla on ollut anaalivaivoja. Ainakin meidän mäyräkoiramme sietävät erittäin hyvin kipua, eikä mitään ennakkovaroitusta ole tullut. Tarkastankin peput säännöllisesti ja suihkuttelen ja tyhjennät anaalit tarvittaessa itse.

Myös ruokavalioon olen kiinnittänyt anaalivaivojen takia huomiota. Olen joutunut vaihtamaan kerran ruokamerkkiä, jonka epäilen aiheuttaneen anaalien tulehtumisen samaan aikaan Noralla ja Mirolla. Ruoka ei saa olla liian "helppoa" vaan siinä on oltava kuitua ja muuta sulamatonta materiaalia, että kakka pysyy kiinteänä ja tyhjentää anaaleja. Raakojen luiden syönti teki Noran kakan kivikovaksi, eikä sekään ole hyvä asia. Myös isot luunpalaset aiheuttivat ongelmia. Tällä hetkellä kaikki koirat saavat barf-raakaruokaa, jossa luuaines ja rustot on jauhettu.

Lue lisää:

Koiran ensiapu, Ketonen Camilla, Mäyräkoiramme 2/2006

Sivu päivitetty 3.1.2010 

Tekstin ja kuvien kopiointi ilman lupaa kielletty! 

Jos haluat käyttää tekstiä kotisivuillasi tai muussa yhteydessä, kysythän ensin luvan ja ilmoitat käytetyn lähteen!

Tekstit ja kuvat © Joenpenkan kennel, Marja Junttila