Share |

ANIN TARINAA

Kastehelmi Kakko

Anin tullessa minun, kisuni Rambon ja kk. mäyräkoiraneiti Kiran kaveriksi pikkuprinsessa oli melko kova paukku meidän pieneen perheeseen ja yritti näyttää meille kaikille kyntensä ja murinansa, mutta kärsivällisten harjoitusten kautta sain neitiin kommentit uppoamaan ja muutaman viikon kuluttua noita murinoita ei ole enää kuulunut eikä isotteluyrityksiä näkynyt. Kira näytti ja näyttää edelleen Anille välillä hurjan puolensa ja silloin Ani luikkii liukkaasti karkuun, koska se tietää, että silloin erittäin hyvä hermoisella Kiralla paloi viimeiset käämit ja siitä ei hyvä seuraa.

Ani on pennusta asti ollut hyvin ahne ja sille onkin ollut helppoa opettaa käytöstapoja ja joitakin temppuja. Kiran kanssa yhdessä temppujen opettelusta ei niinkään tuu mitään, mutta yhteinen aarteen etsintä-leikki on maailman parasta ja sitä voidaan leikkiä tuhisten monta tuntia. Ani oli pienenä hyvin itsenäinen, se leikki itsekseen ja osasi hakea tarpeen tullen leluja lelukopastaan ja puuhaili itsekseen paljon. Se myös keksi itsenäisesti kaikenmoista piruutta lahjakkaasti, esim. syömällä emännän puhelinta pariin otteeseen jne. Ani viihtyy edelleen paljon ulkona, se kaivelee koloja tai tutkii maastoa sekä kyttäilee hiiriä, juoksee lintujen perässä tms. Pikkuneiti on myös oppinut hyvin rajat niin isäni farmilla kuin muuallakin eikä ylitä niitä itsekseen, näin ollen sitä voi pitää hyvin irtikin eikä se lähde pihasta mihinkään. Tähän on tosin on auttanut Kira, joka on vannoutunut emännän lakien noudattaja, joten se on vanhempana antanut hyvää esimerkkiä. Ani oppi näppärästi ulos tarpeilleen, mitä nyt joskus saattaa liru olla jossain, mutta silloinkin syynä on yleensä emännän aamu-unisuus tai Annikin iltaunisuus tai niiden yhteensattuma. Eihän sitä millään jaksaisi enää illalla käydä pissalla, kun on koko päivän puuhaillut ja uni on jo tullut eikä aamulla jaksa pikkuinen kovinkaan kauaa pidätellä, jos on aikaisin noussut mäyräkoiraneiti jo ylös :)

Annikki-tähti on ihan ensimmäisistä yhteiselomme hetkistä asti osoittanut suurta lapsirakkautta! Se rakastaa nuoleskella ja seurata lapsia (sen nuolemistyyli on myös kovin koomisen omalaatuinen ja saa kyllä kohteensa hihittelemään, kun pusumoottori yllättää). Suosikkilapsien kanssa se jaksaa telmiä vaikka koko päivän ja illan tullenkin käpertyy suosikkinsa läheisyyteen nukkumaan. Se ei ole kuuna päivänä osoittanut lapsia kohtaan yhtään negatiivista ajatustakaan eikä sano mitään, vaikka muksu tulee ruokakupillekin kesken syönnin. Toki se tietää, että jos se saa jonkun erityishyvän herkun, niin silloin pitää mennä jonnekin omalle paikalla sitä nykertämään eikä jäädä siihen muksujen eteen, muuten rauhaa nykertämiselle ei saa. Toisilta koirilta neiti kyllä omaansa puolustaa, mutta ihmisiltä ei. Ani on toki maailman paras pikkuvaras, eli kun sen hampaisiin jokin pääsee, niin neiti niin pulleana karkuun eikä anna aarrettaan vasta kun emäntä komentaa ISOSTI, siihen asti vaan puikkii pakoon ja lällättelee :)

Mäyräkoiramaisiin harrastuksiin olemme jo hieman tutustuneet pikkuneidin kanssa. Ani on osallistunut pentuiässä kaksi kertaa näyttelyyn (pentunäyttelyyn Helsingissä juuri ja juuri 5 kuukauden iässä ja pentuluokkaan ryhmänäyttelyssä Enossa) ja tuloksina miniajoilta on PEK2 ja KP & ROP-pentu. Nyt junioriaikoina neiti on hakenut kaksi Erittäin Hyvää Kansainvälisestä näyttelystä Jyväskylästä sekä ryhmänäyttelystä Sotkamosta ja Sotkamossa se oli myös kilpailuluokassa junnuluokan toinen. Arvostelut ovat olleet ihan kivoja ja kunhan neiti saa vähän massaa niin näyttelyjen kiertäminen jatkuu luultavasti ahkerammin, emäntä kun on hurahtanut näyttelyihin vallan hurjasti :D Mätsäreissä neiti on käynyt kahdesti. Toisella kerralla lapsi & koira-kilpailussa lainakoirana sijoittuen kolmanneksi pikkuhandlerinsa kanssa ja kerran emännän kanssa pienissä pennuissa, ollen punaisten ensimmäinen ja Best in Show :D
Ani on harrastanut pienestä asti nenän käyttöä makkarajäljillä, aarteen etsinnässä ja Kiran etsimisellä sekä muuten vaan elikoiden jälkiä nuuskuttelemalla. Olemme myös tehneet kerran oikean verijäljenkin ja neiti ymmärsi heti seurata sitä :) Ani on myös tämän kevään aikana antanut ajohaukkuakin jänöille, tosin rauhoitusajasta johtuen hihnassa ja parhain ajohaukku syntyi tässä juhannuksen jälkeen farmin vasikoiden perään ja siitä touhusta antoi lehmäemot äkkiä lähdöt!

Tämän kevään aikana meillä on ollut hieman hässäkkää. Olemme laumaamme liittyneen kaksilahkeisen myötä muuttamassa Kuusamoon ja siellä koirat saavat uusia laumanjäseniäkin. Kuusamossa nimittäin asustaa jo kk. mäyräkoirapoitsu Roope ja karjalankarhukoiratyttö Kyky. Kyky on ulkokoira, mutta lenkkeilee meidän kanssa. Neljän koiran kanssa ulkoilu on Anille pientä apinointia, kuulo katoaa ja hihnakäyttäytymistä ei silloin ymmärretä :D Roopen kanssa Anilla oli ensi alkuun hieman vaikeuksia, joten Ani oli hetken alla päin, mutta nyt kun laumassa on järjestys selvä ei ole enään mitään jäykkistelyjä näkynyt. Laumasekasortoon vaikutti myös se, että Anin paita & peppu-kaveri Rambo-kisu muutti farmille asumaan, koska Roope ei tule kissojen kanssa toimeen, niin silloin emäntä katsoi parhaaksi antaa Rambon muuttaa synnyinkotiinsa takaisin.

Silloin laumasekasorron aikaan piti Anille keksiä myös jotain piristävää ja tämän kevään aikana pikkuneidistä on hieman vahingossa tullut ns. pallohullu :) Pienen pallohulluuden vallassa Ani on unohtanut laumakahnaukset ja saanut hymyn huulilleen niinkuin aina ennenkin! Sinänsä tämä pallohulluus ei ole ihan niin pahasta, Ani on tänä keväänä jo reippaasti ottanut ensimmäisiä uintiliikkeitään lelujen perässä ja keväällä tupsahti jo rannassa sulavalta jäälautaltakin sukkeloon vahingossa. Tuo ei kuitenkaan neitiä noin vaan säikäyttänyt, vaan uimaan mennään vinku-kalan noutoa varten oikein reippaasti!

Pikkuneiti on hyvin sosiaalinen muita koiria kohtaan, ainoastaan tuttavani sakemanninarttu on pelottava ja sille Ani murisee, mutta se onkin ollut ainoa koira, joka on Anin säikäyttänyt. Epävarmuudestaan huolimatta pikkuneiti seurailee uteliaana hurjaa sakemannia ja esittää näkymätöntä, kun narttu katsahtaa siihen päin. Emännän hyvien ystävien koirat, jättiläismäinen noin 80 kiloinen Körri ja nuori paimenkoira Sisu ovat Anin ja Kiran parhaita kamuja ja niiden kanssa silloin tällöin koirapuistoillaan ja vietetään muutenkin aikaa. Ani on tietysti se alimmainen tuossakin laumassa, mutta hyvin se osaa kerjätä jopa Körriltä luuta kitisemällä Körrin vieressä :D Joskus käy onni ja muut unohtaa aarteensa johonkin ja Anihan käyttää tilaisuuden surutta hyväksi eikä muuten anna aarretta takaisin kuin ehkä emännälle!

Ani on nyt vuoden iän lähestyessä saanut emännän luvan alkaa lenkkeillä oikein, olemme käyneet jo muutaman kerran pyöräilemässä ja Arttu-hepan kanssa ratsastuslenkillä farmin maastoteillä ja omilla pelloilla. Pikkuneiti seurailee kiltisti heppaa, vaikka kerran vierestä sujahtanut metsäkauris saikin Kiran sekoamisen jälkeen Aninkin seuraaman jälkiä ja hurjan vauhtinakki-vaihteen päälle, jolloin sinkoillaan sinne tänne ja vähän joka suuntaan niin täysiä kuin noista tikkujaloista pääsee :D

Kertakaikkisesti olen hyvin tyytyväinen Aniin ja se on kyllä juuri sitä, mitä olen siitä toivonutkin! Nyt kun vaan malttaisin hieman odottaa, että pikkuneiti kehittyy, niin sitten voisimme harrastella emännän rakastamia näyttelyitä ahkeramminkin. Ensi syksynä pikkuinen pääsee luultavasti myös metsälle mukaan ja joskus on tarkoitus myös luolatouhuihin perehtyä, mahdollisesti startata myös mejä-kokeessa. Tärkeintä kuitenkin emännälle ja meidän koko laumalle on, että neiti sopii hyvin näihin kuvioihin ja kaikilla on hyvä mieli, muutenhan tästä yhteiselosta ei tulisi mitään.

Tällaisen pienen romaanin kera toivottelen kaikille Joenpenkan A-pentueen lapsosille sydämelliset 1-vuotisonnittelut ja toivotamme koko lauman kera kaikille mitä parasta jatkoa ja mäyräkoiramaista kesän jatkoa kaikille muillekin!

Terveisin Kastehelmi, Ani & Kira plus koko muu sekalainen seurakunta ;)

Blogi ja uutiset

Uusimmat kommentit

Vieraskirja

Uusimmat kuvat

Blogiarkisto

Google-kääntäjä

Sivut avattu 18.3.2007

ANIN TARINAA